Jyrki Järvilehto, tutummin JJ Lehto, täyttää tänään 49 vuotta. Lehdon F1-ura ei koskaan saanut ansaitsemaansa kruunua, mutta kaksinkertaisella Le Mans -voittajalla on oma iso paikkansa suomalaisessa moottoriurheilussa.

Rosbergin ensimmäinen löytö

JJ Lehto kahmi menestystä jo alemmissa luokissa. Juuri F1-uransa lopettanut Keke Rosberg halusi siirtyä manageripuolelle, ja Lehdosta tulikin hänen ensimmäinen suojattinsa. Aivan ensimmäiseksi Rosberg muutatti nuorukaisen kilpailunimen ulkomaalaisille sopivammaksi JJ Lehdoksi aiemman Järvilehdon sijasta.

Järvilehto nappasi Britannian Formula 3-mestaruuden näytöstyyliin 1988. Se poiki paikan Ferrarin testikuljettana seuraavaksi kaudeksi. F1-testien lisäksi Lehto ajoi Formula 3000 -sarjassa, mutta menestys ei ollut toivotunlaista.

Lehdon suuri päivä koetti vuoden 1989 syyskuussa. Manageri Rosberg sai neuvoteltua Lehdolle kilpakuljettajan paikan F1-tallista. Onyx ei kuitenkaan ollut mikään kärkitalli, kaukana siitä, ja niinpä Lehdon kohtaloksi koituikin jo esikarsiutuminen ensimmäisessä yrityksessään. Seuraavassa kilpailussa Lehto ajoi kuitenkin hienosti itsensä mukaan kilpailuun valloittamalla 17. lähtöruudun. Matkanteko itse kisassa päättyi kuitenkin vaihdelaatikkovikaan.

Sama tahti jatkui koko hänen Onyx-historiansa ajan. Jos autolla edes onnistuttiin läpäisemään karsinnat, jäi itse kilpailu kesken teknisten ongelmien taka. Kaiken kuitenkin toimiessa väläytteli Lehto osaamistaan. Kauden 1989 päätöskisa ajettiin Australian Adelaidessa, olosuhteissa, jotka ovat jääneet historiankirjoihin yhtenä ykkösten kaikkien aikojen huonoimmista. Lehto oli matkalla kohti varmaa pistesijaa, kunnes auto petti alta.

Vuoden 1990 puolivälissä Onyxin F1-tarina päättyi, mutta Lehto sai jatkoa uralleen liittymällä Dallaran tiimiin kaudeksi 1991.

San Marinon osakilpailussa onnetar vihdoin hymyili suomalaiselle, tai oikeammin suomalaisille, sillä Lehto ajoi upeasti kolmanneksi ja maanmies Mika Häkkinen viidenneksi. Häkkinen oli muutamaa vuotta aiemmin liittynyt Rosbergin manageritiimiin, ja vaikka julkisuuteen muuta esitettiinkin, kokivat kuljettajat pienimuotoista eripuraa managerinsa suosiosta.

San Marinon palkintopallipaikka jäi Lehdon Dallara-uran ainoaksi tähtihetkeksi. Liian usein auto joko petti tai oli vain yksinkertaisesti liian hidas, eikä Lehto saanut tililleen yhtään lisäpistettä.

Seuraavaksi F1-matkamiehen suunta osoitti kohti uutta Sauber-tallia. Kausi alkoi upeasti. Lehto tai tallille sen ensimmäiset pisteet tallin ensimmäisessä kilpailussa. Suosikkiradaksi muodostuneessa Imolassa Lehto nappasi vielä hienon nejännen sijan, mutta sen jälkeen Sauberin kuntopuntari lähti jyrkkään laskuun. Viisi MM-pistettä oli Lehdolle suorituksena pettymys, mutta Benettonin se vakuutti.

Hetken kaikki oli kirjoitettu tähtiin

Benetton etsi sopivaa kakkoskuljettajaa kultakimpaleensa Michael Schumacherin aseveljeksi. Arpa suosi lopulta JJ:tä. Kaiken piti olla kunnossa: Benetton oli huipulla, ja osakilpailuvoitoista kamppailun piti olla selvää realismia Lehdon osalta.

Lehdon F1-ura sai kuitenkin karmaisevan käänteen tammikuussa 1994. Ilta alkoi jo tummumaan Silverstonen radan yllä Lehdon kääntäessä Benettoninsa vielä viimeistä kertaa ulos varikkoboksista. Hetken päästä moottorinmelu lakkasi kuin veitsellä leikaten.

Sään viilenemisen johdosta radalle oli ilmestynyt petollista mustaa jäätä, ja kaikki autolla joskus ajaneet tietävät tämän elementin vaarat. Lehdon Benetton sinkoutui kuljettajansa käsistä rajusti perä edellä betoniseinään hirvittävällä nopeudella.

Vakavan testionnettomuuden seurauksena halvaantuminen ja jopa kuolema olivat vain muutaman millimetrin päässä. Lehto loukkasi rajussa ulosajossa niskansa ja selkärankansa, mutta sponsorineuvottelujen takia onnettomuuden vakavuutta vähäteltiin aluksi.

Vakavan testionnettomuuden seurauksena halvaantuminen ja jopa kuolema olivat vain muutaman millimetrin päässä. Lehto loukkasi rajussa ulosajossa niskansa ja selkärankansa, mutta sponsorineuvottelujen takia onnettomuuden vakavuutta vähäteltiin aluksi. Kauden kaksi ensimmäistä osakilpailua jäivät kuitenkin väliin.

Lehto oli edelleen täysin toipilas astuessaan takaisin F1-auton rattiin vain pari kuukautta onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin hän on katunut liian aikaista paluuta. Häneltä puuttui esimerkiksi tunto käsistä vielä pitkään paluun jälkeenkin.

Paluu F1-kisoihin tapahtui surullisessa Imolan GP:ssä 1994. Lehto koki kauhunhetkiä startissa. Auto sammui, ja takaa ajanut kilpakumppani rysäytti voimalla päin Benettonia. Lehto selvisi tärskystä fyysisesti, mutta Ayrton Sennan ja erityisesti hyvän ystävän Roland Ratzenbergerin kuolemat pysäyttivät.

Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatorea ei ole koskaan voinut kehua pitkäjänteiseksi kaveriksi. Hän potki puolikuntoisen Lehdon pois tiimistään kauden puolivälissä, juuri kun Lehto oli saavuttanut kauden avauspisteensä.

Lehto pääsi vielä ajamaan kaksi kilpailua Benettonilla Schumacherin kärsiessä kilpailukieltoaan, ja myös Sauber tarjosi suomalaiselle kaksi osakilpailua kauden päätteeksi. Hiekka Lehdon F1-tiimalasissa oli kuitenkin valunut valitettavasti loppuun.

Mainetta ja kunniaa muualla

Hetken Lehto jäi tyhjän päälle. Pian hän löysi itsensä koppiautoista, joissa menestys olikin varsin hyvää. Täyspotin Lehto sai vuoden 1995 Le Mansista, jossa hänestä tuli ensimmäinen kokonaiskilpailun suomalaisvoittaja.

Lehto löysi uralleen uuden suunnan uudelta mantereelta. Visiitti CART-sarjaan jäi vain kauden mittaiseksi, katteettomat lupaukset saivat Lehdon pettymään, potentiaalia olisi ollut enempäänkin.

Lehdosta kehittyi F1-uransa jälkeen arvostettu kuljettaja muissa sarjoissa. ALMS-sarjasta herui kunniaa niin BMW:n kuin amerikkalaisen Cadillacin ratissa.

Siirto Audin rattiin teki Lehdosta kertaheitolla ison nimen kestävyyskuljettajien markkinoilla. Lehdon ura kruunautui vuonna 2005, kun hän nappasi toisen Le Mans -voittonsa. Tuon kauden jälkeen Lehto jäähdytteli uraansa pikkuhiljaa. Viimeisen kilpailunsa hän ajoi 2008.

Aliarvostettu rattivirtuoosi

Formuloissa suomalaiset ovat saaneet kahmalokaupalla menestystä. Siksi JJ Lehto sivuutetaankin harmittavan usein häviäjäksi, koska kuninkuuslajista sokaistuneet suomalaiset mittaavat kuskiemme menestystä vain tulosten kautta.

Tosiasiassa JJ Lehdon ajajanlahjoissa ei ollut mitään vikaa. Kaksi Le Mans -voittoa sekä sopeutuminen moneen erityyppiseen autoon menestyksekkäästi kielivät siitä. Lehto ansaitsee paikkansa suomalaisten sydämissä voittajana.

Aiheet Artikkelit Formula 1 Historia Järvilehto Jyrki Pääuutiset Galleria