Jack Brabhamin, Australian kansallissankarin ihmeellinen elämä: ”Oman aikansa Kimi Räikkönen”

Formula 1 -historia on täynnä suuria kuljettajanimiä. Yksi suurimmista jää kuitenkin usein vaille ansaitsemaansa huomiota.

Sir Jack Brabham on kolminkertainen maailmanmestari, joka onnistui saavuttamaan GP-voittoja ja jopa MM-tittelin omaa nimeään kantavalla autolla. Viime vuonna menehtyneen Australian kansallissankarin perintö elää jokaisen lajista jotain tietävän mielissä ikuisesti.

Rattitaituri ja mekaanikko

Jack Arthur Brabham oli voittanut Australiassa lukuisia kilpailuja maarata-ajoissa ja mäkikilpailuissa, kun hän päätti pakata tavaransa ja muuttaa yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa Eurooppaan vuonna 1955 kokemaan sikäläinen kilpailuympäristö.

Tutkimusreissun oli tarkoitus olla alun perin vain vuoden pituinen, mutta lopulta se venähti, autourheilun ystävien suureksi iloksi, 15 vuoden mittaiseksi.

Brabham pestautui Cooperin kilpatalliin mekaanikoksi, ja käsistään taitavana hän saikin nopeasti kilpailumahdollisuuden formula ykkösissä jo ensimmäisenä Euroopan vuotenaan.

Kaksi vuotta myöhemmin hän oli järjestämässä Monacon GP:ssä sensaatiota taistelemalla Formula 2- autollaan jopa kilpailun voitosta, mutta lopulta tekninen ongelma pakotti hänet työntämään autonsa maaliin ja sijoitus oli vasta kuudes.

Formula-auton työntämisestä tulikin Brabhamille varsin tuttu ajanviete.

Brabham oli nyt kuitenkin huomattu, ja häntä pidettiin varteenotettavana kilpailijana taistelemaan jopa kärkisijoista.

Cooperilla hän oli taitavana testaajana todella merkittävässä roolissa tallin tehdessä yhtä formulahistorian vallankumouksellisinta teknistä irtiottoa. Kaudella 1959 hänestä tuli ensimmäinen kuljettaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden takamoottorisella autolla. Ja millä tavalla mestaruus tuli!

Työntämällä maailmanmestariksi

Kauden 1959 päätösosakilpailu ajettiin USA:n Floridassa Sebringin kilparadalla. Brabham oli napsinut kaudella kaksi voittoa, mutta hänen valttinaan oli ollut tasaisuus. Australialaisen kanssa tittelistä kävivät vielä kamppailua britit Stirling Moss ja Tony Brooks.

Moss joutui keskeyttämään kilpailun ja Brookskin oli kaukana kilpailua johtavan Brabhamin takana, kun kilpailun viimeinen kierros käynnistyi.

Tallipäälikkö John Cooper otti maalilinjan ensimmäisenä ylittävän autonsa vastaan heittämällä kuperkeikan. Mutta mitä nyt? Autoa ajoi Bruce McLaren. Väärä Cooperi! Missä Brabham?

Uskomatonta kyllä, Brabhamin autosta oli loppunut bensa viimeisellä kierroksella. Mutta luovuttiko ”Black-Jack” tässä vaiheessa? Ehei! Hän sipaisi ajolasit pois päästään ja alkoi työntämään autoa kohti maalilinjaa.

Hitaasti auto liikkui eteenpäin, ja Brabhamin on täytynyt manata mielessään pääsuoraa, joka oli kaiken kurjuuden lisäksi vieläpä ylämäkeä.

Hitaasti auto liikkui eteenpäin, ja Brabhamin on täytynyt manata mielessään pääsuoraa, joka oli kaiken kurjuuden lisäksi vieläpä ylämäkeä.

Brabham työnsi ja työnsi autojen sujahdellessa samalla ohitse. Tuolloin käytössä ei vielä ollut kierroksella jäämistä, vaan kaikki kynnelle kykenevät autot ajoivat täyden kisamatkan.

Lopulta Brabham sai työnnettyä Cooperinsa maalilinjan yli. Täysin kaikkensa antaneena Brabham sai kuulla sijoittuneensa neljänneksi ja varmistaneensa täten maailmanmestaruuden! Ja koska oltiin USA:ssa, olivat TV-kamerat taltioineet Brabhamin uroteon tarkasti. Näin ollen hän teki mestaruutensa ohella myös todella suuren PR-palveluksen koko formulasirkukselle.

Oma auto, paras auto

Brabham hiljensi kaikki kriitikot voittamalla seuraavalla kaudella viisi osakilpailua peräperää ja nappaamalla toisen maailmanmestaruutensa näytöstyyliin. Yhteistyö Cooperin kanssa sujui hyvin, mutta Brabham halusi kokeilla jotain muuta.

Yhdessä toisen australialaisen, Ron Tauranacin, kanssa Brabham perusti omaa nimeään kantavan autotehtaan. Aluksi hän ajoi vuokratuilla Lotuksilla Tauranacin keskittyessä suunnittelemaan täysin uutta autoa. Ensimmäinen Brabhamin auto näki päivänvalonsa vuoden 1962 Länsi-Saksan osakilpailussa.

Tauranacista Brabham sai täydellisen työparin projektilleen. Sen lisäksi, että molemmat olivat rautaisia ammattilaisia päästä varpaisiin, oli kummankin hallitsevana luonteenpiirteenä vähäsanaisuus ja suoranainen rujous. Työt tehtiin laadusta tinkimättä, mutta turhia korulauseita ei julki suollettu. Jos ei ollut mitään kehumista, ei kehuttu.

Onkin sinänsä hämmentävää, ettei Brabhamia ole koskaan vertailtu sen suuremmin Kimi Räikköseen. Brabhamia kuvailtiin hänen ajouransa aikana yksitavuisen keskustelun maailmanmestariksi.

Onkin sinänsä hämmentävää, ettei Brabhamia ole koskaan vertailtu sen suuremmin Kimi Räikköseen. Brabhamia kuvailtiin hänen ajouransa aikana yksitavuisen keskustelun maailmanmestariksi. Hän kantoikin ”Black-Jack” lempinimen lisäksi myös toista, paljon puhuvaa (heh) liikanimeä ”Chatty-Jack”.

Osenialainen dynastia

Oman tallin autolla Brabham ei suurta menestystä alkuvuosina saavuttanut, mutta moottorisääntöjen muuttuessa kaudeksi 1966 Brabham yllätti kaikki.

Talli oli tehnyt tiivistä yhteistyötä australialaisen moottoripaja Repcon kanssa, ja moottoritilavuuden nostaminen kolmelitraisiksi vapaastihengittävien osalta toi tallin autot kertaheitolla huipulle.

Repcon moottorit eivät olleet kaikista voimakkaimmat, mutta luotettavia ne olivat. Muiden tallien kiriessä kisojen alkuvaiheissa kärkeen, korjasivat luotettavat Brabhamit potin ruutulipun heilahtaessa. Kuten vanha sanonta kuuluu, tulokset lasketaan vasta kisan lopussa.

Brabhamin suuri päivä koitti heinäkuun kolmantena vuonna 1966. Tuolloin hän kurvasi ruutulipun ohitse voittajana, autolla joka kantoi hänen omaa nimeään.

Jack Brabhamin suuri päivä koitti heinäkuun kolmantena vuonna 1966. Tuolloin hän kurvasi ruutulipun ohitse voittajana, autolla joka kantoi hänen omaa nimeään. Hän oli ensimmäinen tuohon temppuun yltänyt, myöhemmin itse suunnittelemallaan autolla voittoon ovat pystyneet Dan Gurney (Eagle) ja Bruce McLaren.

Kauden lopussa Brabham kruunautti itsensä maailmanmestariksi kolmannen kerran. Kirsikkana kakun päällä Brabhamin tiimi voitti myös valmistajien mestaruuden Denny Hulmen sijoituttua loppupisteissä neljänneksi.

Seuraavalla kaudella Brabhamit jatkoivat siitä mihin edelliskaudella jäivät. Tällä kertaa Hulme nappasi mestaruuden ennen tallin isäntää, ja jälleen kerran talli nappasi myös valmistajien mestaruuden.

Australialainen ja uusiseelantilainen kuljettajapari, australialainen suunnittelija ja australialainen moottorivalmistaja. Eurooppalaisilla kilpaveikoilla oli totisesti mietittävää miten kuroa kiinni oseanialaisten saavuttama etumatka.

Huipulla viimeiseen asti

Brabhamin voittotriumfi jäi lyhytaikaiseksi. Repcon seuraava moottoriversio oli täydellinen fiasko, ja talli romahti seuraavalla kaudella kauas kärjen taakse. Brabham itse näki ruutulipun kauden aikana vain kahdesti.

Brabham oli tunnettu kovana, mutta rehtinä kilpakumppanina. Tuumaakaan hän ei ollut valmis antamaan taistelutta periksi, mutta vaarallisiin liikkeisiin hän ei sortunut. Monista aikalaiskilpatovereistaan poiketen hän osasi myös jättää kaahaamisen kilparadoille.

Kerrotaan tarinaa, jossa hänen kyydissään istunut Tony Brooks vaati päästä auton ohjaimiin turhauduttuaan Brabhamin ”mummomaiseen” ajotapaan

Kerrotaan tarinaa, jossa hänen kyydissään istunut Tony Brooks vaati päästä auton ohjaimiin turhauduttuaan Brabhamin mummomaiseen ajotapaan. Verkkaisen matkavauhdin lisäksi hän kun oli kieltäytynyt ohittamasta edellä ajaneita rekka-autoja!

Ajovirheistä johtuneet ulosajot olivat todella harvinaisia Brabhamille. Vuoden ’69 puolivälissä hän mursi jalkansa testionnettomuudessa, ja hän alkoi pohtia yhä totisemmin uransa päättämistä. Olihan ikää miehellä tässä vaiheessa jo 43 vuotta.

Koska Brabham ei löytänyt tallinsa toiseen autoon mielestään tarpeeksi laadukasta kuskia, päätti hän ajaa vielä kauden 1970. Kausi alkoi tyylillä: voitto kauden avauskilpailusta.

Monacon GP:ssä hän johti aina viimeiseen mutkaan asti, mutta sitten hurjan takaa-ajon aloittanut ex-Brabham-kuski Jochen Rindt painosti entisen tallipäälikkönsä ajovirheeseen kurvaten voittajana ruutulipulle jättäen Brabhamin toiseksi.

Vielä katkerampaa kalkkia Brabham sai niellä myöhemmin Iso-Britannian GP:ssä. Jälleen kerran Brabham johti, mutta bensan loppuminen viimeisellä kierroksella pudotti hänet jälleen kerran toiseksi Rindtin taakse. Tällä kertaa auto kuitenkin rullasi maalilinjan yli, eikä hänen tarvinnut ryhtyä työntömieheksi vielä vanhoilla päivillään.

Pisteet jäivät myös Brabhamin uran viimeisiksi. Brabhamin auton tehdessä tenät kauden päätösosakilpailussa Meksikossa päätti Brabham samalla tämän olevan nyt tässä. 15 vuotta formulamaailmassa vietettyä elämää saisivat nyt jäädä taakse, hän palaisi takaisin Australiaan.

Elämä F1-uran jälkeen

Brabham myi osuutensa tallistaan Tauranacille ja vetäytyi formulamaailmasta täysin. Taakseen hän jätti kuitenkin formulaperinnön, joka tulisi saavuttamaan seuraavien vuosikymmenten aikana vielä todella paljon menestystä. On myös huomionarvoista todeta, että pian Brabhamin ja myöhemmin Tauranacinkin myytyä osuutensa tallista nousi tiimin johtoon erän pieni britti nimeltään Bernie Ecclestone.

Formula 1-pioneerina oleminen vaati myös veronsa. Koska autonkehittäjän oli tärkeää kuulla auton jokainen ääni, ei Brabham pahemmin suojannut kuuloaan ajovuosiensa aikana. Viimeiset elinvuotensa hän olikin lähes täysin kuuro.

Formula 1-pioneerina oleminen vaati myös veronsa. Koska autonkehittäjän oli tärkeää kuulla auton jokainen ääni, ei Brabham pahemmin suojannut kuuloaan ajovuosiensa aikana. Viimeiset elinvuotensa hän olikin lähes täysin kuuro.

Jack Brabhamilla oli kolme poikaa, jotka kaikki ovat menestyneet moottoriurheilun saralla. Geoff ja David ovat molemmat voittaneet muun muassa Le Mansin 24 tunnin kilpailun, ja lisäksi kolmas poika Gary on ajanut muun muassa formula ykkösiä. Myös David on saanut kunnian osallistua F1-osakilpailuun.

F1-uransa jälkeen Brabham ajoi muutamia kertoja tosissaan kestävyyskisoja. Vuonna 1984 hän osallistui MM-sarjan kilpailuun Sandownissa, mutta kilpailu päättyi lopulta keskeytykseen. Vuoden 1995 jälkeen hän ripusti ajohanskat lopullisesti naulaan.

Brabham lyötiin saavutusten johdosta myös ritariksi. Jotain hänen kunnioittamisestaan kertoo myös se, että hänet valittiiin ”Australian Living Treasures” -listalle, jota pidetään yhtenä kengurumaan suurimmista huomionosoituksista.

Jack Brabham menehtyi kesäkuussa 2014 88-vuotiaana kotonaan Australiassa.

Jack Brabhamin F1-ura lukuina:

126 GP-starttia
14 voittoa
13 paalupaikkaa
12 nopeinta kierrosta
261 MM-pistettä
Maailmanmestari 1959, 1960 ja 1966