Kaikki kunnia Keke Rosbergille, JJ Lehdolle ja Mika Salolle, mutta Mika Häkkistä on kiittäminen formulabuumin synnyttämisestä Suomeen. Parhaillaan reilusti yli viideosa suomalaisista jännitti Häkkisen menestysjahtia maailman kilparadoilla. Häkkinen nosti formulat Suomessa uskonnon asemaan kesäisten sunnuntaipäivien pyhitetyksi lepohetkeksi.

Sinnikäs sankari

Me suomalaiset olemme jännää kansaa. Janoamme menestystä ja sankaritarinoita, mutta sellaista saadessamme alammekin vain etsimään huonoja puolia sankaristamme. Keskitymme kaivamaan aihetta juhlia heikkoutta niin paljon, että lopulta sankarin kaatuminen aiheuttaa suurempaa riemua kuin hänen tarjoamansa ilonhetket.

Vain harvat ovat välttäneet täysimittaisen ajojahdin. Mika Häkkinen on kuitenkin yksi heistä.

Suomalaiset nauttivat luonnollisesti Häkkisen tarjoamasta menestyksestä, mutta hän oli myös luonteeltaan erittäin helppo fanituksen kohde. Hän oli vaalea veitikka, naapurinpoika, joka raivasi itselleen elintilaa raadollisessa F1-maailmassa omilla näytöillään sekä ilmiömäisillä ajajanlahjoillaan.

Häkkinen ei puhunut lämpimikseen, vielä vähemmän hänen suustaan kuultiin valitusta, vaikka välillä kantti oli koetuksella sekä miehellä itsellään että hänen kannattajillaan. Epäonni ja huono tuuri kurittivat Häkkistä suorastaan liiankin rankalla kädellä hänen uransa alkuvaiheessa. Syvällä sisimmissään kaikki kuitenkin tiesivät sen päivän, jolloin aurinko vielä paistavaisi risukasaan, tulevan.

Häkkisen F1-ura on samalla myös kasvutarina ihmisestä, joka usean koettelemuksen ja pettymyksen jälkeen lunastaa lopulta oman potentiaalinsa valloittaen kaiken.

Häkkisen F1-ura on samalla myös opettavainen kasvutarina ihmisestä, joka usean koettelemuksen ja pettymyksen jälkeen lunastaa lopulta oman potentiaalinsa valloittaen kaiken. Lahjakas Häkkinen on ollut aina. Ensimmäiset kaudet kuluivat kuitenkin tuota timanttista taitoa vielä hioessa. Vain virheistä voi oppia, eikä Häkkinenkään niiltä välttynyt. Mutta hänkin on loppupeleissä vain ihminen, joten suotakoot hänellekin pala inhimillisyyttä.

Odotus palkittiin

Upeat otteet Lotuksella sekä punavalkoisella McLarenilla tarjosivat jo välähdyksiä suomalaisen taidoista, mutta vasta Westin väreihin maalattu hopeinen McLaren merkitsee sitä aikaa, jolloin Häkkinen oli parhaimmillaan.

Vaikka menestys karttoi martinlaaksolaista sankaria piinallisen kauan, saivat häneen uskoneet kaiken moninkertaisesti takaisin menestyksen lopulta koittaessa. Häkkisen mestaruudet tulivat tyylikkäästi upeiden suoritusten jälkeen. Kyllä, auto saattoi mestaruuskausilla olla paras. Kyllä, virheitäkin tittelivuosina sattui, jopa hieman liikaakin. Mutta loppujen lopuksi maailmanmestaruuden voittaa aina kauden aikana eniten pisteitä kerännyt kuljettaja, joten mussutus mestaruuksien arvoista on turhaa sananhelinää. Häkkinen myös osoitti paineensietokykynsä kovissa paikoissa syttymällä molempina mestaruuskausinaan säkenöivimpään loistoonsa juuri sillä hetkellä, jolloin häneltä venymistä odotettiinkin.

Häkkisen suuruudesta kertoo jotain myös se, etteivät kilpakumppanitkaan ole mussuttaneet hänestä tai hänen otteistaan radalla. Häkkiselle on satanut kunniaa ja tunnustuksia lukemattomilta tahoilta, mutta Michael Schumacherin toteamus Häkkisestä hänen pahimpana kilpakumppaninaan lienee yksi makeimmista.

Mika Häkkisen perintö suomalaiselle F1-kulttuurille elää edelleen vahvana, vielä 14 vuotta hänen uransa päättymisen jälkeenkin. Vaikka takavuosien katsojaluvuista ollaankin tultu alas, on F1 edelleen suomalaisen urheilun ehdottomia kulmakiviä. F1 ei ole kenellekään vieras laji, kiitos tänään 47 vuotta täyttävän suomalaisen urheilun kuolemattoman sankarin.

Mika Häkkisen F1-ura lukuina:

GP:t: 161
Voitot: 20
Paalut: 26
Nop.Kier: 25
MM-pisteet: 420

Maailmanmestari 1998, 1999

Juuso Taipale
Twitter:@JuusoTaipale

Aiheet Artikkelit Formula 1 Häkkinen Mika Historia Pääuutiset Galleria