Muistatko: Suurilla lupauksilla mukaan tullut BAR-talli koki totaalinöyryytyksen

F1-maailma pöyristyi kauden 1998 alkaessa. Sarjan historian suurimpiin hahmoihin kuulunut Ken Tyrrell ilmoitti vetäytyvänsä omaa nimeään kantaneen tallin johtotehtävistä vastalauseena tallin uusien johtohahmojen kuskipäätöksiin.

Sarjan pohjalle valahtanut entinen menestystalli tulisi muuttamaan nimeään kaudeksi 1999, mutta uudet omistajat eivät tyytyneet seisomaan nurkassa vallanvaihtoa odotellessa. Tyrrell ei halunnut toimia nimellisenä johtajana muiden sätkynukkena, joten hän näki oman elämäntyönsä hylkäämisen ainoana oikeana ratkaisuna.

BAR-talli muistetaan täydellisenä esimerkkinä tallista, joka saapui sarjaan henkseleitään paukutellen, vain joutuakseen täydellisesti nolatuksi.

Tallipäälliköksi nousi mies, joka ei vielä muutama vuosi sitten tiennyt moottoriurheilusta mitään. Puhua hän kuitenkin osasi, ja jollain ilmeellä hänen onnistui taivutella yksi maailman suurimmista tupakkayhtiöistä mukaan F1-sarjaan, ei vain sponsorina, vaan kokonaisena tallina.

British American Racing tulisi kuitenkin osoittamaan, ettei edes F1-sarjassa rahalla voi ostaa menestystä ja onnea. BAR-talli muistetaan täydellisenä esimerkkinä tallista, joka saapui sarjaan henkseleitään paukutellen, vain joutuakseen täydellisesti nolatuksi.

Untuvikon suuri F1-haave

Craig Pollock sai ensimmäisen kiinnityksensä moottoriurheilumaailmaan hänen opastaessa nuorta kanadalaista Jacques Villeneuve laskettelun saloihin. Kanadalaisen sukunimi herätti kaikkien F1-fanien sydämissä väpätystä, mutta Pollockille hän oli vain yksi kalliin yksityiskoulun oppilas muiden joukossa.

Kaksikko ystävystyi kuitenkin nopeasti, ja pian Pollock ryhtyi Villeneuven asioidenhoitajaksi, tai tuttavallisemmin manageriksi. Villeneuve hoiti ajamisen ja Pollock piti huolen, ettei kummankaan tarvinnut kärvistellä köyhyydessä.

Villeneuve oli kiistatta suuri lahjakkuus, joten hänen siirtymisensä F1-sarjaan oli vain ajan kysymys. Pollockin rakastui lajiin välittömästi hänen vierailtuaan varikkoalueella suojattinsa sopimusasioita neuvottelemassa.

Pollock, joka oli aina nauttinut huomiosta, ei kuitenkaan halunnut jäädä pelkkään sivurooliin suuria tähtiä vilisevässä sirkuksessa. Hän halusi saavuttaa jotain suurta, mutta suuret suunnitelmat vaativat suuria rahasummia.

F1 oli toki jo tuolloin kallista, mutta nykyisiin budjetteihin verrattuna vielä verrattain pieniä. Laji oli myös sponsorien suosiossa, ja varsinkin tupakkafirmat suorastaan tappelivat kalliista näkyvyydestä autojen kyljissä. Tämän tietäen Pollock kääntyi British American Tobaccon (BATin) puoleen.

Hän ei myynyt yritykselle pelkästään sponsoritilaa, vaan mahdollisuutta maksimoida näkyvyys täysin uudenlaisella konseptilla. Miksei talli voisi olla täysin yrityksen omistuksessa?

Hän ei myynyt yritykselle pelkästään sponsoritilaa, vaan mahdollisuutta maksimoida näkyvyys täysin uudenlaisella konseptilla. Miksei talli voisi olla täysin yrityksen omistuksessa? Menestyksen hetkellä palkinnot pokkaa talli, eikä kukaan muista silloin sponsoreita. Asia korjaantuisi kertaheitolla, mikäli sponsori omistaisi tallin.

Pollock, joka lupautui toimimaan tallipäällikkönä projektissa, sai vakuutettua tupakkayhtiön isot kihot. Koska menestystä haluttaisiin välittömästi, ei tallia haluttu rakentaa tyhjästä. Helpommaksi kävisi ostaa joku jo olemassa oleva talli.

Periaate ajoi tuhon partaalle

Tyrrell oli ajautunut F1-hierarkian tyvipäähän jo vuosia sitten. Talli juhli 1970-luvulla maailmanmestaruuksia Jackie Stewartin kanssa, ja skotinkin lopettamisen jälkeen voittoja sateli vielä seuraavina vuosina mukavasti. Periaatteen miehenä tunnettu Ken Tyrrell ei kuitenkaan koskaan ilahtunut sponsoreiden saapumisesta lajiin.

Hänen suhtautumisensa sponsoreihin oli tallille tuhoisaa, sillä samaan aikaan kun F1-sarjan kulut alkoivat kasvaa kiihtyvällä tahdilla, käännytti herra Tyrrell tukijan toisensa jälkeen oveltaan.

Hänen suhtautumisensa sponsoreihin oli tallille tuhoisaa, sillä samaan aikaan kun F1-sarjan kulut alkoivat kasvaa kiihtyvällä tahdilla, käännytti herra Tyrrell tukijan toisensa jälkeen oveltaan. Kun talli oli tipahtanut huipulta, oli samalla menetetty myös sponsorien mielenkiinto. Ja niin talli ajautui noidankehään, josta ei ollut ulospääsyä.

Yli 70 vuotta täyttänyt Tyrrell oli kilpailija henkeen ja vereen, ja vuodet pohjalla olivat saaneet hänetkin tajuamaan rahan merkityksen lajissa. Kun BAT lähestyi häntä vuoden 1997 loppupuolella tarjoten massiivista rahasummaa tallista, oli Tyrrellkin valmis luopumaan periaatteistaan. Hän vaati kuitenkin pysymistä tallipäällikön virassa, jossa hänellä olisi kaikki oikeudet hoitaa tallin päivittäisiä asioita.

[readmore from=”historia”]

BAT suostui tähän, vain syödäkseen sanansa pari kuukautta myöhemmin. Tyrrell oli aina arvostanut kuljettajissaan taitoa enemmän kuin suurta rahasäkkiä, mutta uudet omistajat kokivat maksukuskin olevan tallille parempi vaihtoehto. Kun talli palkkasi Ricardo Rossetin, joka tunnetaan yhtenä historian huonoimmista kuljettajista, lähti Tyrrell omaa nimeään kantaneesta tiimistä ovet paukkuen.

Pollock nostettiin tallipäälliköksi, ja pian julkisuuteen levisi tieto, jota kaikki olivat osanneetkin odottaa. Tyrrellin maineikas nimi tulisi poistumaan F1-sarjasta kauden 1998 jälkeen, ja vuonna 1999 sen paikan ottaisi BAR-talli.

Kovaa uhoa

Pollock oli tullut voittamaan, eikä hän aikaillut tai säästellyt varustaessaan uutta hiekkalaatikkoaan. Hyvä ystävä ja manageroitava Villeneuve kaapattiin Williamsilta mammuttimaisella sopimuksella. Tulevaa autoa kehittämään pestattiin puolestaan Adrian Reynard, jolla oli vielä tuolloin hallussaan käsittämätön tilasto: Hänen suunnittelemansa auto oli aina voittanut sen ensimmäisen kilpailun kaikissa sarjoissa, mihin se oli osallistunut!

Tyrrell oli kauden 1998 peränpitäjä, mutta Pollock maalaili medialle ensi kauden olevan tallille täysin päinvastainen. Hän hehkutti tallin kykenevän ajamaan voitoista ja maailmanmestaruuksista välittömästi.

– Meillä on paras kuljettaja, paras suunnittelija ja paras tiimi, Pollock uhosi.

Tallilta löytyikin lähes pohjaton budjetti, mutta surkeasta ei tehdä loistavaa hetkessä. Vaaditaan pitkäjänteisyyttä, asioiden korjaamista ruohonjuuritasolta saakka ja jopa onnea, ennen kuin menestystä voi alkaa saavuttamaan. Tätä asiaa BAR:lla ei koskaan tajuttu.

Kauden 1999 alla talli sai ensimmäisen näpäytyksen, kun FIA kielsi sitä ajattamasta kahta eriväristä autoa. Tallin PR-ajatuksena oli ajattaa Villeneuvea Lucky Striken ja tallikaveri Ricardo Zontaa 555-tupakkamerkkien väreihin maalatuissa autoissa.

FIA vaati säännöissään kuitenkin tallin molempien autojen olevan samannäköisiä, joten BAR ratkasi ongelman maalaamalla autonsa kummallakin tuotemerkillä. Ratkaisu on yksi F1-historian rumimmista autoista.

LISTA RUMISTA F1-AUTOISTA

Talli oli edelleen käytännössä vain uusiin kuoriin pistetty Tyrrell kauden 1999 alkaessa. Jo talvitesteissä asiantuntijoiden epäilykset osoittautuivat todeksi. Auto oli epäluotettava ja outoja materiaalivikoja sattui paljon. Vauhtikin oli kaukana kärkiautoista, ja tallilla teki tiukkaa päästä edes keskikastin tallien kierrosaikoihin.

Australiassa Villeneuve ajoi auton lähtöruutuun 11, Zontan ollessa 19:s. Kilpailu päättyi molempien keskeytykseen. Pollock lupaili tallin olevan parempi seuraavassa kilpailussa.

Brasilian GP:n harjoituksissa Zonta syöksyi rajusti seinään teknisen vian seurauksena. Brasilialainen joutui sairaslomalle, ja hänen korvaajakseen asettui Mika Salo. Kauden kolmannessa osakilpailussa Imolassa Salo keskeytti, mutta sai silti loppusijoituksekseen seitsemäs.

Mika Salo muistelee kokemustaan F1-maailmanmestarin omituisesta autosta – vain yksi vaihdevipu, kaasupolkimessa ei juuri liikkumavaraa

Tuo jäi tallin kauden parhaaksi saavutukseksi.

Pisteitä jaettiin tuolloin vain kuudelle parhaalle, joten kovalla uholla ja massiivisella budjetilla mukaan sarjaan astunut talli jäi nöyryyttävästi ainoana tallina ilman pisteitä ja koko sarjan viimeiseksi. BAR oli koko F1-varikon suurin vitsi.

Vauhtia olisi ollut parempaan, sillä varsinkin Villeneuve esitti muutamissa kilpailuissa loistavia otteita. Surkea luotettavuus ja kuljettajan tekemät virheet pilasivat kuitenkin jo tragikoomisella tavalla mahdollisuudet pisteille kerta toisensa jälkeen.

Tilkka nöyryyttä ei olisi ollut pahitteeksi

BAR-tallin kunniaksi on sanottava, että sen myöhempi F1-historia on huomattavasti debyyttikautta parempi. Mutta talli kaatui sen itsensä aivan liian suuriksi asettamiin ennakko-odotuksiin.

Mikäli talli olisi lähtenyt liikkeelle nöyrällä asenteella muistuttaen kaikille edessä olevan pitkä urakka, muisteltaisiin tallia aivan eri tavalla. Nyt siitä tulee mieleen vain massiiviseen budjettiin nähden surkeita tuloksia tehtaillut talli, joka päätti erään historiallisesti suuren F1-nimen tarun.

PS. Craig Pollockin kyvyttömyys johtaa ammattimaisesti F1-tallia huomattiin nopeasti, ja hänet korvattiin paremmalla vaihtoehdolla kaudeksi 2002.

Pollockin ja Villeneuven piti rakentaa BAR-tallista jotain suurta, mutta ironisesti talli saavutti suurimmat menestyksensä vasta sen jälkeen, kun kaksikko oli savustettu ulos tallista.

LUE LISÄÄ F1-AIHEISIA ERIKOISARTIKKELEITA TÄÄLTÄ

BAR-tallin F1-historia lukuina:

GP:t: 117
Podiumit: 15
Paalut: 2
MM-pisteet: 227

Valmistajien sarjan toinen 2004.