Tiesitkö: Menehtynyt F1-mestari voitti tittelinsä kyseenalaisella tavalla – ”Äkkipikainen luonnonlahjakkuus, jolla oli suuri sydän”

Viime perjantaina 83-vuotiaana menehtynyt John Surtees oli moottoriurheilun luonnonlahjakkuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Brittikuljettaja ylsi urallaan temppuun, jota tullaan tuskin koskaan uusimaan.

Surtees oli suuri mestari, joka jäi taidoistaan huolimatta valitettavan vähälle huomiolle. Myöskään miehen yksityiselämän ylle langennutta synkkää pilveä ei toivoisi kenenkään kohdalle.

Intohimo kilvanajoa kohtaan

Surtees oli oman aikakautensa kuningas moottoripyörien MM-sarjassa. Kenestäkään ei ollut pysäyttäjäksi ”Big John” -lempinimen saaneelle Surteesille hänen hallitessaan 350 ja 500-kuutioisten MM-sarjaa. Vuosina 1958 ja 1959 hän voitti kaikki ajamansa MM-sarjan lähdöt. MM-titteleitä hän ehti pokata MV Augustallaan peräti seitsemän kappaletta, ennen kuin tavoitteet siirtyivät toisenlaisiin menopeleihin.

Surteesin lahjakkuus ymmärrettiin myös formulamaailmassa. Puheet testimahdollisuuden antamisesta realisoituivat nopeasti, ja niin Surtees löysi itsensä F1-kilpailun lähtöruudukosta jo kaudella 1960. Surtees kisasi tuolloin vielä myös moottoripyörillä, mutta uusi aluevaltaus vei nopeasti miehen sydämen mennessään. Surtees oli valmis elämänsä haasteeseen.

Pelkkä lahjakkuus ei ole koskaan riittänyt formula ykkösissä, mutta pelkästään tähän ominaisuuten ei Surtees nojannut. Hän oli erittäin analyyttinen kuljettaja pyrkien oppimaan kaiken käyttämästään kalustosta. Hän osasi myös käyttää päätään laskelmoiden tarkasti, milloin sopisi hyökätä ja milloin odottaa iskua.

Mestariksi kyseenalaisella tavalla

Jo kolmas kausi sarjassa nosti Surteesin yhteispisteiden neljänneksi. Silloin kävi kutsu Maranellosta. Itse Enzo Ferrari halusi lahjakkuuden riveihinsä. Il Commandatorella oli aina ollut silmää rattimiehiä kohtaan.

Ensimmäinen vuosi tanssivan orhin kanssa tuotti uran avausvoiton kuuluisalla, ajajan taitoja kysyvällä Nürburgringin radalla. Loppupisteissä Surtees oli neljäs, mutta vauhdillisesti tarjolla olisi ollut parempaakin.

Alkukausi 1964 sujui tukkoisasti, sillä Ferrari oli autona selkeästi Jim Clarkin Lotusta ja Graham Hillin BRM:ää heikompi. Surtees syytti tästä tallin halua keskittyä samanaikaisesti myös Le Mansin 24 tunnin ajoon, joka oli tuolloin jopa F1-sarjaa tärkeämmässä asemassa autonvalmistajille. Ferrarin napattua kisan voiton kesäkuussa keskittyi talli jälleen täysillä formula ykkösiin, ja niin myös Surtees pääsi osoittamaan taitonsa kaikessa potentiaalissaan.

Voitto tallin kotiyleisön edessä Italian Monzassa nosti Surteesin mukaan mestaruustaistoon, kun kautta oli jäljellä enää kaksi osakilpailua. Toiseksi viimeisessä osakilpailussa ajettu toinen sija nosti hänet yhteispisteissä toiseksi aivan kärkimies Hillin kantaan.

Meksikossa ajetusta kauden päätösosakilpailusta muodostui yksi koko sarjan historian dramaattisimmista. Valitettavasti huikea trilleri huipentui likaisiin temppuihin

Meksikossa ajetusta kauden päätösosakilpailusta muodostui yksi koko sarjan historian dramaattisimmista. Valitettavasti huikea trilleri huipentui likaisiin temppuihin, mutta se ei ole mitenkään pois Surteesilta.

Hill johti sarjaa 39 pisteellä. Surteesilla oli kasassa 34 pistettä ja Clarkilla 30. Pisteitä saivat tuohon aikaan kuusi parasta kaavalla 9-6-4-3-2-1. Tilanne oli siis kutkuttavan jännittävä.

Paalulta lähtenyt Clark raivosi itsensä nopeasti karkumatkalle muista. Hänelle riittäisi vain voitto ja pieni epäonni muiden puolelta. Hill asemoitui kolmannelle sijalle, josta hän pystyi kontrolloimaan mestaruustaistoa edukseen. Surtees ajoi tässä vaiheessa viidentenä.

Surteesin tallikaverista Lorenzo Bandinista muodostui tämän mestarustaiston pääosan esittäjä, tosin roiston muodossa. Ensimmäisessä näytöksessä italialainen kilkkasi edellään ajaneen Hillin auton perään pyöräyttäen viiksekkään britin ympäri.

Tapauksessa hukkui muutakin kuin aikaa ja sijoituksia. Hillin moottori vaurioitui pudottaen MM-sarjan kärkinimen kauaksi pois pistesijoilta. Bandini pahoitteli myöhemmin tilannetta Hillille henkilökohtaisesti, mutta Hill ei selityksiä niellyt. Hänen mukaansa ohitusliikettä ei oltu koskaan tarkoitettukaan tapahtumaan onnistuneesti.

Mestaruus näytti jo matkaavan kärjessä ajaneelle Clarkille, mutta sitten miehen kuuluisa epäonni iski jälleen. Skottikuljettajan auton moottori hajosi kilpailun viimeisellä kierroksella, eikä vetonsa täysin menettänyt Lotus yltänyt lopputuloksissa kuin vasta viidenneksi. Sillä Clark jäi yhteispisteissä kolmanneksi.

Ferrarilla oltiin nopeasti tilanteen tasalla. Lähdettäessä viimeiselle kierrokselle viittilöivät kaikki tallin mekaanikot raivoisasti toisena matkaa jatkaneelle Bandinille. Italialainen ymmärsi yskän päästäen takanaan körötelleen Surteesin ohitseen ja ruutulipulle toisena.

Nämä kuusi MM-pistettä riittivät nostamaan Surteesin tallikaverinsa runnoman Hillin edelle loppupisteissä. Surteesista leivottiin formula ykkösten kauden 1964 maailmanmestari. Samalla Surtees kirjoitti itsensä historiankirjoihin olemalla ainoa sekä kaksi- että nelipyörisillä ajoneuvoilla maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja.

Äkkipikainen lähtö Ferrarilta

Surteesin ja Ferrarin suhde päättyi kesken vuoden 1966 myrskyisissä merkeissä. Jälkikäteen katsottuna tunnekuohun vallassa tehty päätös saattoi riistää sekä kuljettajalta että tallilta kyseisen vuoden MM-tittelit.

Tuohon aikaan kuljettajat olivat kilpa-ajajia sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä F1 ollut kuin yksi kilpaluokka muiden joukossa. Surteeskin ajoi Ferrarin riveissä kestävyyskilpailuja, joista Le Mansin 24 tunnin ajo loisti kirkkaimpana ja himotuimpana kruununjalokivenä.

Hän ei sulattanut tallin perustelua, jonka mukaan edelliskaudella vakavasti testionnettomuudessa loukkaantuneena hän ei olisi tarvittavassa kunnossa. Olihan hän vain viikkoa aikaisemmin voittanut tallille Belgian GP:n.

Kauden 1966 klassikokilpailun lähestyessä Surtees kuuli tyrmistyksekseen joutuneensa sivuutetuksi tallin kuljettajavalinnoissa. Hän ei sulattanut tallin perustelua, jonka mukaan edelliskaudella vakavasti testionnettomuudessa loukkaantuneena hän ei olisi tarvittavassa kunnossa. Surtees oli pöyristynyt. Olihan hän vain viikkoa aikaisemmin voittanut tallille Belgian GP:n.

Seurasi lyhyt sanaharkka, jonka päätteeksi Surtees marssi ulos Maranellosta ilmoittaen purkaneensa ajosopimuksen tallin kanssa. Uusi työnantaja löytyi nopeasti Cooperista, joka oli autona kuitenkin selvästi Ferraria heikompi. Siitä huolimatta Surtees raivosi itsensä kauden päätteeksi MM-sarjan toiseksi, Ferrarin sijoittuessa samalle sijalle valmistajien sarjassa. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Surtees olisi pysynyt italialaistallissa?

Sivuhuomautus suomalaiselle F1-tarinalle

Hondan tehdastiimissä vietetyt kaksi seuraava vuotta eivät tuoneet enää mainittavampaa menestystä, vaikkakin vuoden 1967 Italian GP:n hän onnistui voittamaan jännittävien vaiheiden päätteeksi. Kisa on yksi F1-historian klassikoista, tosin enemmänkin Clarkin upean ajon seurauksena. Surtees osoitti kuitenkin myös taitonsa viimeisten kierrosten upeilla otteillaan.

Hondan jälkeen Surteesin loppu-ura oli laskusuhdanteinen. Kaudeksi 1970 hän toi ratavarikolle omaa nimeään kantaneen auton, jonka suunnittelusta hän oli myös vastannut itse.

Auto oli kuitenkin raakile, eikä tilannetta auttanut yhtään Surteesin luonne itsepäisenä kuljettajana. Kyvyttömyys jakaa vastuuta tallin sisällä esti potentiaalisetkin menestyssaumat.

Surtees roikkui mukana aina kauteen 1972 saakka. Sen jälkeen hän ripusti ajohanskat naulaan pyörittäen talliaan, surkein tuloksin. Vuonna 1978 myös Surtees Racing sulki ovensa.

Surteesin nimi nousee usein esiin suomalaisesta F1-tarinasta puhuttaessa. Ensimmäisena sinivalkoisena kuljettajana F1-varikolla nähty Leo Kinnunen otti osaa kauden 1974 kilpailuihin vanhalla Surteesin autolla. Auto oli kuitenkin vanhentunut raakile, ja Kinnunen kokikin tulleensa höynäytetyksi autokaupoissa.

Pojan kuolema kosketti

Surtees selvisi suhteellisin vähäisin vammoin moottoriurheilun vaarallisimmalta ajanjaksolta, mutta kuolema kilparadalla kosketti silti miestä. Poika Henry Surtees menehtyi kammottavassa Formula 2 -luokan onnettomuudessa vain 18 vuoden ikäisenä. Toisesta autosta irronnut rengas osui pahaa-aavistamattomana ajaneen Surteesin päähän. Kuolettavia vammoja saanut Surtees jatkoi matkaansa satoja metrejä, ennen kuin hänen autonsa vihdoin pysähtyi.

Surun murtama John Surtees perusti poikansa kunniaksi Henry Surtees -säätiön, joka pyrkii auttamaan onnetomuuksissa loukkaantuneita nuoria.

Surtees toimi vuosikymmeniä monien kuljettajien mentorina, jonka puoleen oli aina lupa kääntyä niin uraa kuin yksityiselämääkin koskevissa kysymyksissä.

Surteesia arvostettiin moottoriurheilupiireissä suuresti, mutta yksi asia kalvoi hänen kannattajiensa mieltä. Huolimatta ainutlaatuisesta saavutuksestaan ei Surteesille koskaan myönnetty ritarin arvonimeä. Surteesia tukemaan perustettiin jopa ryhmittymä vaatimaan oikeutta F1-mestarille. Surtees itse suhtautui asiaan tyynesti. Hän koki nimityksen olevan vain titteli, joka oli tullakseen jos niin soi. Hänen elämänsä kanssa sir-tittelillä ei ollut niin väliä.

Surtees oli äkkipikainen luonnonlahjakkuus, jolla oli suuri sydän. Hän oli eittämättä yksi koko moottoriurheiluhistorian suurimmista nimistä.

John Surteesin F1-ura lukuina:

GP-startit: 111
Voitot: 6
Paalupaikat: 8
Nopeimmat kierrokset: 11
MM-pisteet: 180

Maailmanmestari 1964

LUE LISÄÄ F1-HISTORIIKKEJA:

F1-sarjan suurin, monien unohtama mestari: ”Kaikkien aikojen paras F1-autoon koskenut kuljettaja”

Ruotsalaisen F1-legendan kuolemasta 40 vuotta – lääkärin kohtalokas virhe päätti fanien suosikin elämän

Historia: Traagisessa lento-onnettomuudessa kuollut F1-legenda teki edelleen ainutlaatuista moottoriurheiluhistoriaa

Jack Brabhamin, Australian suurimman F1-tähden ura sisälsi joukon uskomattomia tarinoita: ”Oman aikansa Kimi Räikkönen”

F1-historiaa: ”Kaikkien aikojen takaa-ajo” Vanha mestari Fangio kohosi vielä kerran näyttämään voimansa – kierroksessa eroa kiinni 11 sekuntia

F1-historiaa faneille: Bruce & Denny – Uuden-Seelannin lahja autourheilumaailmalle

F1-historiaa: Miten erilaiset kahden F1-legendan maineet ovatkaan – toinen lajin suurimpia ilman maailmanmestaruuttakin