Tällä päivämäärällä: F1 menetti suuren, monien unohtaman mestarinsa: ”Kaikkien aikojen paras F1-autoon koskenut kuljettaja”

Kuka on F1-historian paras kuljettaja? Usein esille nostetaan Juan-Manuel Fangio, Ayrton Senna ja Michael Schumacher, ja täysin ansaitusti. Kolmikon meriitit sekä otteet radalla puhuvat puolestaan.

Kun asiaa kysyy lajin pariin enemmän vihkiytyneiltä, nousee eräs toinen nimi usein esiin. Hänen suuruuttaan ei voi mitata tilastoilla, sillä mies ajoi ”epäluotettavuuden” aikakaudella kohtalon välillä suorastaan pilkatessa häntä. Onneksi rouva Fortuna osasi tarjota hänelle osan voitonhuumastakin.

Monet sanovat häntä nopeimmaksi koskaan kilpa-auton rattiin tarttuneeksi ihmiseksi. Tämä skotti oli se mittatikku, johon kaikkien muiden aikalaisten suorituksia verrattiin

Tämä henkilö oli James ”Jim” Clark, lammasfarmarin poika Skotlannin aroilta.

Hänen maallinen taivalluksensa tuli päätökseen kylmänharmaana kevätpäivänä Saksan Hockenheimissa 7. huhtikuuta 1968 hänen Formula 2 -autonsa syöksyttyä ulos radalta ja suoraan puuhun.

Mitä tapahtui? Oli kysymys, jonka esittivät moottoriurheilua seuraavat ihmiset ympäri maailman. Clark tunnettiin kuljettajana, joka ei tehnyt ajovirheitä. Tuntui käsittämättömältä, että sillä hetkellä maailman parhaimpana pidetty kuljettaja menetti henkensä kilpa-auton ratissa.

[readmore from=”historia”]

Miksi ajamista rakastanut Clark edes vaivautui osallistumaan ”turhanpäiväiseen” F2 -luokan kisaan, voidaan jossitella. Mutta voimmeko syyttää henkilöä, joka on antautunut suurelle intohimolleen ollen valmis uhraamaan sille kaikkensa?

Myöhemmin onnettomuuden syyksi on esitetty rengasrikkoa tai materiaalivikaa. Olkoot syy mikä tahansa, se ei tuo häntä enää takaisin.

Mikä sitten teki Clarkista niin ihmeellisen? Tilastojen valossa hän näyttää kyllä erinomaiselta kuljettajalta, mutta miksi hän olisi poikkeuksellinen?

Clark tunnettiin kuljettajana, joka ei tehnyt ajovirheitä. Tuntui käsittämättömältä, että sillä hetkellä maailman parhaimpana pidetty kuljettaja menetti henkensä kilpa-auton ratissa.

Clark oli se mittatikku, johon kaikkien muiden aikalaisten suorituksia verrattiin. Ja 1960-luvun kuljettajakaarti on ollut kenties se kaikkien aikojen tasokkain.

Jos häntä halutaan arvioida tilastojen kautta, voidaan leikkiä pientä ajatusleikkiä. Kahden maailmanmestaruuden sijaan Clarkilla voisi olla edes vähän paremmalla onnella neljä tai jopa viisi MM-titteliä. Riittääkö se vakuudeksi siitä, minkä kaliiberin kuljettajasta puhumme?

1960-luku oli moottoriurheilun osalta vielä puoliviatonta aikaa. Toki tekninen kehitys otti koko ajan enemmän sijaa lajista, mutta kuljettajat olivat edelleen avainroolissa kärkisijoja ratkottaessa. Ja niissä taistoissa Clark oli aina mukana.

Nopea hän oli, sitä kukaan ei voi kiistää. Monet sanovat häntä jopa nopeimmaksi koskaan kilpa-auton rattiin tarttuneeksi ihmiseksi.

Nopea hän oli, sitä kukaan ei voi kiistää. Monet sanovat häntä jopa nopeimmaksi koskaan kilpa-auton rattiin tarttuneeksi ihmiseksi. Vauhdin lisäksi hän oli myös lähes virheetön ja kaikin puolin rehti kilpakumppani. Ja yksi kaikkien aikojen parhaimmista sadekelin kuljettajista.

Clark oli Lotus-tallin sydän, siinä missä Colin Chapman oli sen aivot. Yhdessä kaksikko niitti menestystä asettaen samalla riman todella korkealle muiden kannalta. Clarkin menehdyttyä myös tallipäällikkö-Chapman menetti sielunkumppaninsa, vaikka talli menestystä saavuttikin.

Clark saavutti 72 GP-startissaan peräti 33 paalupaikkaa, eli hän oli ykkösruudussa lähes puolissa osallistumistaan kilpailuista. Voittoon hän kykeni esimerkiksi sellaisilla ajotaitoa vaativilla radoilla kuin Nordschleifella ja vanhalla Spa-Francorchampilla, vaikka hän vihasikin jälkimmäistä sydämensä pohjasta.

Oliko miehessä sitten mitään heikkouksia? Ajamiseen liittyen niitä on vaikea löytää, mutta siviili-Jim oli hyvin erilainen rataversioonsa verrattuna.

Clark oli aikansa supertähti, mutta ujona ja syrjäänvetäytyvänä luonteena hän ei halunnut paistatella parrasvaloissa ehdoin tahdoin. Ehkä siitä syystä hänen maineensa ei olekaan niin suuri kuin sen sietäisi olla?

Clark oli aikansa supertähti, mutta ujona ja syrjäänvetäytyvänä luonteena hän ei halunnut paistatella parrasvaloissa ehdoin tahdoin. Ehkä siitä syystä hänen maineensa ei olekaan niin suuri kuin sen sietäisi olla?

Radalla Clark teki kerta toisensa jälkeen virheettömiä ratkaisuja, mutta auton ulkopuolella hän oli tunnettu kyvyttömyydestään päättää asioita. Kerran lounaspaikka ehti sulkeutua, ennen kuin Jim-parka sai päätetyksi mitä hän haluaa syödä. Kerrotaan hänen myös ajaneen kerta toisensa jälkeen erään Y-risteyksen suoraksi, koska hän ei koskaan muistanut, kumpaan haaraan hänen tuli kääntyä.

Clark on oman aikakautensa Ayrton Senna. Paras kuljettaja, jonka kohtalo riisti meiltä liian aikaisin.

Jim Clarkin F1-ura tilastoina:

GP-startit: 72
Voitot: 25
Paalupaikat: 33
Nop. kierrokset: 28
MM-pisteet: 274

Maailmanmestari 1963 & 1965

LUE LISÄÄ F1-HISTORIIKKEJA:

Tiesitkö: Menehtynyt F1-mestari voitti tittelinsä kyseenalaisella tavalla – ”Äkkipikainen luonnonlahjakkuus, jolla oli suuri sydän”

Jack Brabhamin, Australian suurimman F1-tähden ura sisälsi joukon uskomattomia tarinoita: ”Oman aikansa Kimi Räikkönen”

F1-historiaa: ”Kaikkien aikojen takaa-ajo” Vanha mestari Fangio kohosi vielä kerran näyttämään voimansa – kierroksessa eroa kiinni 11 sekuntia

F1-historiaa faneille: Bruce & Denny – Uuden-Seelannin lahja autourheilumaailmalle

F1-historiaa: Miten erilaiset kahden F1-legendan maineet ovatkaan – toinen lajin suurimpia ilman maailmanmestaruuttakin