Jos istuit jännittämässä televisioruudun ääressä F1-kauden 1999 14:ttä osakilpailua lähes tarkalleen 18 vuotta sitten, voit onnitella itseäsi. Todistit omin silmin kaikkien aikojen GP:tä sen kaikkine dramaattisine käänteineen ja yllätyksineen.

Tämä artikkeli saa luvan toimia aikakapselina tuohon jännittävään sunnuntaihin, jolloin kirjoitettiin ikimuistoista F1-historiaa.

Jokainen kilpailun katsonut muistaa tuosta sunnuntain mittelöstä takuuvarmasti edes joitakin yksittäisiä kohtia. Hurja starttikolari, maailmanmestaruudesta taistelleiden kuskien konttaaminen yksi toisensa perään, johtopaikan jatkuva vaihtuminen, sympaattisen Minardi-kuskin suuren unelman särkyminen ja toisaalta yhden F1-historian yllätyksellisimmän palkintopallikolmikon riemu eivät voineet jättää ketään kylmäksi.

Tämä osakilpailu, joka myös Euroopan GP:n nimellä tunnetaan, ajettiin 26. syyskuuta. Tämä artikkeli saa luvan toimia aikakapselina tuohon jännittävään sunnuntaihin, jolloin kirjoitettiin ikimuistoista F1-historiaa.

Ennakkoasetelmat

Kausi 1999 kääntyi loppusuoralleen herkullisista asetelmista. Ennen kolmea viimeistä osakilpailua maailmanmestaruus oli paperilla neljän kuljettajan kauppa, mutta kuljettajien ja tallien erilaiset asemat tekivät tittelitaistosta arpapeliä.

Pistetaulukon kärjessä majailivat McLarenin Mika Häkkinen ja Ferrarin Eddie Irvine 60 pisteen saalillaan. Jordanilla sensaatiomaista kautta ajanut Heinz-Harald Frentzen oli kolmantena 50:llä ja Häkkisen tallikaveri David Coulthard neljäntenä 48:lla MM-pisteellä.

Jonneille muistutettakoot, että pisteitä jaettiin tuolloin kuudelle parhaalle kaaviolla 10-6-4-3-2-1.

Hallitseva maailmanmestari Häkkinen oli kiistatta kauden nopein, mutta myös epäonnisimpiin kuulunut kuljettaja. Suomalaistähden urotekoja kotisohviltaan seuranneet kanssamaalaiset olivat joutuneet repimään kauden mittaan liian monesti hiuksiaan ja pelihousujaan pisteiden karattua McLaren-kuljettajan käsistä joko tallin tai kuljettajan seurauksena.

Tekniset viat vaivasivat sarjan nopeinta autoa, minkä lisäksi Häkkisen synneiksi voitiin laskea käytänössä kahden voiton heittäminen kankkulan kaivoon omien ajovirheiden seurauksena.

Tekniset viat vaivasivat sarjan nopeinta autoa, minkä lisäksi Häkkisen synneiksi voitiin laskea käytänössä kahden voiton heittäminen kankkulan kaivoon omien ajovirheiden seurauksena.

Ferrari oli oudossa tilanteessa. Vuosia talli oli tehnyt kaikkensa nostaakseen italialaisten kultapojaksi kohonneen Michael Schumacherin maailmanmestariksi ja pitkän kuivan kauden katkaisijaksi. Tuo unelma murskaantui heinäkuussa saksalaisen ajettua rajusti ulos Silverstonessa. Jalka ja MM-haaveet täytyi pistää miehen osalta pakettiin odottamaan aikaa parempaa.

Kaikkien, ei pelkästään italialaisten, yllätykseksi tanssivan orhin ykkösaseeksi nousikin Schumacherin uskollinen lakeija Irvine. Irlantilainen raikulipoika oli avannut kauden voitolla, mutta ennen Schumacherin epäonnea hän oli valahtanut tallin sisäisessä hierarkiassa tutulle paikalleen, kakkoskuskiksi.

Uuden tallikaverinsa Mika Salon avustamana Irvine teki hurjaa nousua. Keskikesän kaksi voittoa olivat nostaneet hänet sarjan jaetulle kärkipaikalle. Ferrarin ehdottomana ykköskuljettajana hän sai myös suuren edun McLaren-kilpakumppaneihinsa verrattuna.

Häkkistä tilanne turhautti. Niin kauan kun tallikaveri Coulthard pysyi mukana MM-leikissä, ei McLaren aikonut nostaa toista kuljettajaa toisen yläpuolelle. Reilua, mutta tässä tilanteessa erittäin riskialtista.

Frentzen ja Jordan olivat yllätyksellisen kauden sensaatioita.

MM-taiston neljäs nimi oli todellinen musta hevonen. Siirtyessään kahden surkean Williams-vuoden jälkeen Jordanille Frentzenin maine oli raunioina. Epäonnistuminen sarjan tuolloin parhaimpiin kuuluneissa organisaatioissa oli saanut monet kyseenalaistamaan saksalaiskuljettajan taidot.

Epäilijät saivat nopeasti nenillleen.

Frentzen ja Jordan olivat yllätyksellisen kauden sensaatioita. Ranskassa ja Italiassa saksalainen toi autonsa ruutulipulle voittajana. Mies napsi pisteitä tasaisesti, mutta MM-taistossa hän ei ollut pelkästään tuurilla.

Dramaattinen starttikolari säikäytti

Kuin osoittaakseen olevansa todellinen peluri MM-taistossa asetti Frentzen itsensä paalupaikalle sunnuntain osakilpailuun. Rinnalleen hän sai Coulthardin, kolmanneksi jääneen Häkkisen hävitessä vasta toista kertaa kauden aikana tallikaverilleen aika-ajoissa. Irvine ja Ferrari olivat hukassa, lähtösijaksi siunaantui vasta yhdeksäs ruutu.

Ensimmäinen starttiyritys lässähti takarivin kuljettajan tumpeloidessa autonsa sammuksiin. Ylimääräisen lämmittelykierroksen jälkeen autot asettuivat lähtöruutuihinsa uutta yritystä varten. Pulssi nousi niin autoissa, katsomoissa kuin TV-vastaanottimien ääressä.

Frentzen ampaisi liikkeelle herhiläisen lailla, mikä oli vain sopivaa Jordanin keulakuvion huomioiden. Häkkinen käytti tilaisuutensa hyväkseen nostaen itsensä tallikaverinsa edelle. Kärkiautot selvittivät itsensä avausmutkasta lävitse kunnialla, mutta taaempana rytisi.

Surkeaa jäähyväiskauttaan sarjassa ajaneen Frentzenin tallikaveri Damon Hill joutui toteamaan iltapäivänsä jäävän lyhyeksi. Jordanista loppui veto kesken ensimmäisen mutkan. Pahaksi onneksi tämä aiheutti ongelmia muille kuljettajille.

Benettonin Alex Wurz joutui tekemään äkkinäisen väistöliikkeen välttääkseen peräänajon hyytyneeseen Jordaniin. Kääntäessään oikealle hänen autonsa osui Sauberin Pedro Dinizin kilpurin takarenkaaseen.

Ylösalaisin nurmikolla edenneen Sauberin turvakaari hautautui maahan repeytyen irti, jonka seurauksena Diniz joutui pelottavaan pyöritykseen ilman pääsuojaa.

Täysin viattomana osapuolena rytäkkään joutunut brasilialainen kimposi autoineen ylösalaisin turva-alueelle. Ylösalaisin nurmikolla edenneen Sauberin turvakaari hautautui maahan repeytyen irti, jonka seurauksena Diniz joutui pelottavaan pyöritykseen ilman pääsuojaa.

Hetken aikaa tilanne näytti pahalta, mutta kuin ihmeen kaupalla pienikokoinen Diniz oli pysynyt kunnossa.

Turva-auto keräsi letkan kasaan. Kärjessä edettiin järjestyksessä Frentzen, Häkkinen, Coulthard, Ralf Schumacher.

Komediateatteria a’la McLaren ja Ferrari

Kilvanajon jatkuttua varikolla katseet pidettiin radan lisäksi myös tiukasti taivaalla. Radan yllä roikkuivat tummat pilvet, ja perinteisen vuoristoilmaston tietäen kaikki odottivat mahdollisen sateen saapuvan ja iskevän yllättäen.

Ensimmäisten pisaroiden ripsiessä radalle oli suurten päätösten aika. Se, kuka pystyisi ajoittamaan bensatankkauksen sekä renkaanvaihdon täsmälleen oikealle hetkelle, olisi tämän loton suuri voittaja. Paineet olivat kovia, tavallisen voiton lisäksi vaakakupissa oli myös maailmanmestaruus.

Jo pari kierrosta jatkunut sade sai brittitallin lyömään suomalaisen alle sadekelin renkaat. Rata oli vielä liian kuiva kyseiselle kuviolle, mutta mikäli sade kiihtyisi, olisi tallin valinta oikea.

Pelin avasi McLaren, joka otti Häkkisen sisään kierroksella 20. Jo pari kierrosta jatkunut sade sai brittitallin lyömään suomalaisen alle sadekelin renkaat. Rata oli vielä liian kuiva kyseiselle kuviolle, mutta mikäli sade kiihtyisi, olisi tallin valinta oikea.

Häkkisen kanssa samaan aikaan varikolla kävi myös Ferraria kuskannut maanmies Salo, joka yllätti toimillaan työnantajansa. Miehen alle lyötiin seuraavalla kierroksella suunniteltua pysähdystä suorittamaan saapuneen tallikaverin renkaat.

Ferrari halusi lyödä Irvinen alle Häkkisestä eroten kuivan kelin kumit, mutta hukassa olleiden renkaiden aiheuttaman sekaannuksen seuraaminen oli joko koomista tai traagista, riippuu keneltä kysytään. Lopulta, tuskallisten pitkien neuvotteluiden, käsienheilutteluiden ja arpomisten jälkeen irlantilainen sai alleen neljä samanparista rengasta ampaisten matkaan. Aikaa paloi kuitenkin hukkaan tuskastuttavan paljon, eikä miehen auttanut kuin unohta haaveet lihavasta pistepotista.

Kierroksella 22 MM-sarjan kärkikaksikko etenivät sijoilla 12 ja 13.

Suomalaisittain tilanne jatkui karmeana. Rata oli pienestä sateesta huolimatta edelleen aivan liian kuiva sadekelin renkaille. Häkkinen oli radan hitain mies, ja nöyryyttävästi Irvine ohitti hänet helposti. McLaren-kuskin oli pakko tulla renkaidenvaihtoon vain neljän kierroksen kokeilun jälkeen.

Eikö voitto kelpaa kenellekään?

Tällä välin kärjessäkin oli tapahtunut. Upeaa kisaa Williamsilla ajanut nuorempi Schumacher oli ohittanut Coulthardin, mutta saksalaisen varikkopysähdyksen jälkeen kaksi MM-taiston jäsentä etenivät johdossa.

Kierroksella 32 Frentzen syöksyi varikolle, perässä roikkuneen Coulthardin toistaessa maneerin. Taistelu kärkisijasta tultaisiin ratkaisemaan varikolla.

Jordanin mekaanikot tekivät kellontarkkaa työtä, vapauttaen keltaisen kaunokaisen radalle edelleen ensimmäisellä sijalla. Tallipomo Eddie Jordan hurrasi työntekijöilleen, jotka olivat tehneet oman tärkeän osansa MM-taistossa.

Katastrofi iski kuitenkin välittömästi. Frentzenin auto hyytyi miehen kurvatessa varikolta ulos ensimmäiseen mutkaan. Bensansyöttongelma riisti katkeralla tavalla mieheltä lähes varmat kymmenen MM-pistettä sekä mahdollisuuden nousta vielä tosissaan mukaan MM-taistoon.

Sade palasi uudestaan, ja jälleen kuljettajat ja tallit joutuivat hermojaraastavaan rengaslottoon. Rata oli edelleen liian kuiva, mutta samalla erittäin liukas.

Jälleen yksi MM-ehdokas ulkona leikistä, eikä yksikään heistä ollut edes pisteillä.

Coulthardin iltapäivä päättyy kierroksella 38 skotin menettäessä ajoneuvonsa hallinnan. McLaren liukui liukkaalla nurmikolla hitaasti mutta vääjäämättömästi kohti rengasvallia, josta paluuta ei enää ollut. Jälleen yksi MM-ehdokas ulkona leikistä, eikä yksikään heistä ollut edes pisteillä.

Kärkipaikkaa hallussaan pitäneen Schumacherin varikkostopin seurauksena uudeksi kisan johtajaksi nousi jälleen uusi nimi, Giancarlo Fisichella. Nuoruuden into ja malttamattomuus kostautui kuitenkin nopeasti Benetton-kuskille, ja vain parin johdetun kierroksen jälkeen myös italialainen joutui liittymään laulukuoroon johtoasemasta.

Kaiken häsellyksen, draaman ja tragedian seurauksena kisan kärkikolmikoksi olivat nousseet todelliset yllätysnimet.

Kärkeen nousi Schumacher, joka oli ajanut tähän mennessä sensaatiomaista kisaa pysyen koko ajan kärkitaistossa. Mutta ei ollut onnetar suosiollinen hänellekään. Rengasrikko radan alkuvaiheessa pakotti saksalaisen linkuttamaan hitaasti varikolle pudottaen hänet viidenneksi.

Kaiken häsellyksen, draaman ja tragedian seurauksena kisan kärkikolmikoksi olivat nousseet todelliset yllätysnimet. Letkaa veti Stewartin Johnny Herbert, perässään Prostin Jarno Trulli ja tallikaverinsa Rubens Barrichello.

Jos joku luuli kisan tapahtumien tasaantuneen tässä vaiheessa, erehtyy hän pahasti.

Badoerin tragedia ja Häkkisen pelastus

Tuskin koskaan F1-sarjan historiassa oltiin nähty yhtä eriskumallista pistesijoilla ajanutta joukkoa. Tai pikemminkin, nimet pistesijoilla olivat tuttuja, mutta heidän sijoituksensa eivät.

Yksi suurimmista sensaatioista oli tapahtumassa kärkisijojen takana. Valitettavasti kohtalo ei antanut sen tapahtua.

Luca Badoeria pidetään yhä tänäkin päivänä kenties parhaimpana kuljettajana, joka ei ole koskaan yltänyt F1-sarjassa MM-pisteille.

Nykyään hänet muistetaan katastrofaalisesta Ferrari-seikkailusta vuonna 2009, mutta tuo räpellys on syytä antaa miehelle anteeksi. Ferrarin vuosia käyttämä luottotestikuski oli tuolloin tekemättömän paikan edessä. Kymmenen vuoden kilpailutauko ei voinut olla näkymättä.

Badoer oli vuosia uskollinen Minardille, tuolle takapään sympaattiselle yrittäjälle. Pistesijat eivät olleet koskaan realistinen tavoite, mutta tämän jutun kisassa myös Minardille ja Badoerille näytti vihdoinkin olevan tarjolla jotain parempaa.

Vahvempien ja nopeampien sortuessa virheisiin yksi toisensa perään ajoi kokenut Badoer tasaisen varmasti ja maltillisesti kohti määränpäätään. Kierroksella 53 hän ajoi sensaatiomaisesti neljäntenä! Minardilla!

Minardi hyytyi radan varteen, eikä kukaan voinut seuratessa kuivin silmin avoimesti autonsa ääressä kyynelehtivän Badoerin tuskaa.

Kohtalo oli päättänyt valita Badoerille juhlitun sankarin sijasta surullisen hahmon roolin. Minardi hyytyi radan varteen, eikä kukaan voinut seuratessa kuivin silmin avoimesti autonsa ääressä kyynelehtivän Badoerin tuskaa. Sillä henkistä tuskaa se oli, ei mikään suonenveto, kuten suomalaisselostamo epäili.

Badoerin lisäksi yksi loppuvaiheen kovimmista pettyjistä oli BAR-tallin Jacques Villeneuve. Kauden 1997 maailmanmestari oli ajautunut urallaan syöskykierteeseen. Tyrrellin raunioille perustettu uusi tulokas oli saapunut sarjaan henkseleitään paukutellen, mutta avauskausi oli ollut valtaisa pettymys. Pisteitä ei ollut kertynyt yhden yhtäkään, vaikka talli operoi yhdellä koko sarjan suurimmista budjeteista.

Viisi kierrosta ennen maalia Villeneuve ajoi tuskan lopettavalla viidennellä sijalla, mutta sitten auton tekniikka sai rääkistä tarpeekseen. Edessä oli jälleen yksi nollakisa, kuten tulisi käymään kaikissa kauden 1999 kilpailuissa.

Badoerin ja Villeneuven tippuminen pois leikistä teki taistelun jämäpisteistä jännittävän.

Ainoa kisassa enää mukana ollut Minardi-kuski, Marc Gene, painoi menemään sen minkä kalustostaan irti sai. Takaa lähestyi kuitenkin kovaa vauhtia toinen hopeinen menopeli, McLaren ja sen ohjastaja Mika Häkkinen.

Taistelu sarjan nopeimman ja hitaimman kaluston välillä ei ollut reilu, mutta suomalaisittain se ei haitannut. Häkkinen nousi kilpailussa viidenneksi vain kaksi kierrosta ennen maalia. Samalla hän kasvatti kisasta saatavan pistesaldon yhdestä kahteen, mikä oli MM-taiston kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Myöhemmin tuon ohituksen voidaan katsoa yhdessä Ferrarin täydellisen varikkomöhlinnän seurauksena ratkaisseen maailmanmestaruuden suomalaiselle.

Kaikkien aikojen GP

Lopulta, 66 kierroksen jälkeen, Johnny Herbert toi Stewartinsa maalilinjan yli ykkösenä turvallisen yli 22 sekunnin voittomarginaalin turvin.

Tallin perustaja sir Jackie Stewart kyynelehti yhdessä poikansa Paul Stewartin kanssa kenties enemmän kuin kertaakaan ajouransa aikana, mikä on paljon sanottu. Onhan kolminkertainen maailmanmestari ja 27 osakilpailuvoiton mies yksi lajin suurnimistä.

Stewartin täydellistä päivää täydensi Barrichello kolmannella sijallaan, vaikka brassi roikkui kierrostolkulla edellään ajaneen Trullin vaihdelaatikossa. Prostilla kakkossijaa juhlittiin kuin voittoa.

Williamsilla nelossija olisi ollut ennen lähtövalojen sammumista hyvä suoritus, mutta tallin ja Schumacherin mieltä painoi tieto siitä, että tämä kisa olisi ollut voitettavissa. McLarenilla oltiin harvinaisen tyytyväisiä jopa kahdesta pisteestä, Minardia juhlittiin poikkeuksellisen avoimesti koko F1-varikolla. Olihan talli saavuttanut pisteitä viimeksi lähes neljä vuotta sitten.

Asettaakseen kilpailun hämmentävän lopputuloksen nykypäivän kontekstiin on tuonaikaisia talleja syytä verrata tämänhetkisiin.

Stewart olisi varmaankin Force India, Prost Sauber, Williams Renault, McLaren Mercedes ja Minardi jo pois kuollut Manor. Kuvitelkaapa tällainen tulosliuska nykypäivän formuloissa.

Kauden päätteeksi

Seuraavassa kilpailussa Malesiassa Irvine ajoi voittoon Häkkisen jäädessä kolmanneksi. Kauden päätöskisaan Japanin Suzukaan matkustettiin asetelmista, jossa Ferrari-kuski johti MM-sarjaa neljän pisteen erolla suomalaiseen.

Häkkinen teki sen mitä häneltä vaadittiin. Voitto tarkoitti sitä, ettei Ferrari voinut millään pelata Irvine maailmanmestariksi, edes tallimääräyksillä. Kolmas sija Häkkisen ja Schumacherin takana tarkoitti Irvinelle tappiota kahden pisteen turvin.

Mutta mikäli Häkkinen ei olisi pystynyt ohittamaan Geneä Nürburgringillä kaksi kierrosta ennen maalia, tai mikäli Ferrari ei olisi tuhlannut lähes puolta minuuttia varikkosähläilyssään, olisi tilanne ollut täysin erilainen Suzukassa.

Aiheet Artikkelit Euroopan GP Formula 1 Häkkinen Mika Herbert Johnny Historia Nürburgring Pääuutiset Galleria Stewart