F1-talli McLaren on muistellut verkkosivuillaan kattavasti takavuosien teknistä neronleimaustaan, joka mullisti hetkeksi aikaa F1-kilpurit. Tarkkaan varjellun salaisuuden paljastuminen on myös uskomaton tarina, jossa kaikkien tähtien asennot osuivat hetkeksi aikaa juuri täydellisesti kohdilleen.

Artikkelissa talli muistelee kausilla 1997 sekä 1998 nähtyä ylimääräistä jarrujärjestelmää, joka antoi tallille kaikessa yksinkertaisuudessaan hurjaa suorituskykyetua kilpailijoihin nähden. Vaikka järjestelmä oli äärimmäisen yksinkertainen ja naurettavan halpa, sai se muut tallit nousemaan takajaloilleen vaatien sen kieltämistä.

Artikkelissa tallin entinen suunnittelija Steve Nichols kertoo hauskan tarinan, kuinka hän tuli keksineeksi suorituskykyä dramaattisesti parantaneen ratkaisun.

– Olin vierailemassa jouluna 1996 vanhempieni luona ja päätin käydä kylvyssä. Istuessani ammeessa mietin miten ratkaisisimme autojamme tuolloin vaivanneen yliohjautuvuusongelman. Yhtäkkiä sain päähäni idean asentaa autoon ylimääräinen jarrupoljin, joka ohjaisi jarrua vain toisessa takarenkaassa, Nichols muistelee.

Yliohjaus eli auton kääntyminen ohjattua jyrkemmin mutkassa on kierrosajallisesti myrkkyä. Nichols pähkäili, että asentamalla vain toisen renkaan pyörittämistä hidastavan jarrujärjestelmän kuljettaja voisi tasapainottaa autoa kiihdytyksissä painamalla samanaikaisesti sekä kaasua että ylimääräistä jarrupoljinta.

Nichols esitteli suunnitelmansa McLarenin kehitystyöstä vastaavalle Paddy Lowelle. Hankkeelle näytettiin vihreää valoa, ja niin jarrujärjestelmä tuli kuljettajien käyttöön.

Yliohjaavuus oli erityisesti David Coulthardin ongelma, mutta Mika Häkkinen pääsi ensimmäisenä nauttimaan keksinnön kantamista hedelmistä.

– David oli vanhan liiton miehiä, ja hän käytti autossaan jalkakytkintä. Hän ei pitänyt aluksi ratkaisusta, joten kokeilimme sitä Mikan autossa. Hän oli erittäin avoin sitä kohtaan, ja jo ensimmäisellä kierroksella kierrosaika parani puolella sekunnilla. Tiesimme kyseessä olevan massiivinen läpimurto.

Lopulta Coulthardkin joutui vakuuttumaan ylimääräisestä jarrupolkimesta. Skotin jaloilla riitti jalkatilassa tekemistä, sillä edellen jalkakytkimeen luottaneena häneltä löytyi operoitavaksi neljä poljinta.

McLaren otti jarrukeksintönsä nopeasti käyttöön myös kilparadoilla. Ratkaisu säilyi salassa pitkään, mutta sitten kohtalo puuttui peliin uskomattomien sattumusten kautta.

F1-sarjan arvostetuin valokuvaaja Darren Heath oli kiinnittänyt kauden aikana huomionsa yksityiskohtaan, joka näkyi vain McLareneissa otetuissa valokuvissa. Brittitallin autojen takajarru hohkasi punaisena eriskummallisesti mutkista pois kiihdytettäessä, toisin kuin yhdenkään toisen tallin autot.

Heath sekä F1 Racingin toimittaja Matt Bishop aistivat autojen jarruissa olevan jotain toisista poikkeavaa, joten kaksikko päätti yrittää saada napatuksi valokuvan auton jalkatilasta. Päänvaivaa aiheutti kuitenkin tilanteen osuminen kohdalle. Varikkopilttuuseen ei ollut mitään asiaa, joten ainoa keino saada haluttu kuva oli toivoa auton hyytyminen radan varteen, minkä jälkeen kuvaajan pitäisi vielä ehtiä räpsäistä valokuva ennen auton siirtämistä pois ulottumattomiin.

Heath sai osakseen todelisen jättipotin jo seuraavaksi ajetussa Euroopan osakilpailussa Nürburgringilla. Vain muutaman minuutin sisällä radan varteen, samaan kohtaan, hyytyivät sekä Coulthardin että Häkkisen menopelit.

Heath tiesi tilaisuutensa koittaneen. Harmikseen Coulhard oli jättänyt ohjauspyörän kiinni autoonsa, joten Heath ei saanut tungettua kameraa syvälle auton uumeniin.

Onnetar oli kuitenkin uskomattoman reilulla tuulella Häkkisen suhteen. Suomalaispilotin napatessa ratin matkaansa matkalla varikolle pääsi Heath ottamaan nopeasti muutaman kuvan.

Summanmutikassa valituilla säädöillä otetut pikaräpsäisyt paljastivat vedostusvaiheessa F1 Racingilla olevan käsissään skuuppien skuuppi.

Kuvat keksinnöstä levisivät välittömästi julkisuuteen. Muut tallit olivat raivoissaan. Ne vaativat ratkaisun kieltämistä, vaikka McLarenin mukaan siinä ei ollut mitään laitonta.

FIA salli keksinnön vielä seuraavan kauden aluksi. Siihen mennessä McLaren oli hionut neronleimaustaan entistäkin paremmaksi.

Vielä alkuvaiheessa ylimääräinen jarrupoljin kontrolloi vain toista takarengasta, ja päätös puolen valitsemisesta tehtiin aina ratakohtaisesti. Kauden 1998 avauskilpailuun mentäessä talli oli kuitenkin kehittänyt ratkaisun, jossa kuljettaja pystyi valitsemaan ohjauspyörässä olevasta säätimestä lisäjarrun puolen aina mutkakohtaisesti.

McLarenit olivat Melbournessa tyrmääviä. Muut jäivät kilpailussa kierroksella Häkkiselle ja Coulthardille, joten ymmärrettävästi raivo keksintöä vastaan leimahti uudestaan ilmoille. Erityisesti arkkivihollinen Ferrari yritti painostaa FIA:a määräämään jarruratkaisun laittomaksi. Italialaistalli väitti sen tekevän autosta nelipyöräohjattavan, joka on säännöissä kiellettyä.

McLarenilla ratkaisun laillisuuteen uskottiin viimeiseen asti, mutta harmittava moka päätti lopulta keksinnön lennon.

– Kutsuimme sitä jarruohjaukseksi, mikä oli huonosti valittu sana, kun yritimme argumentoida, ettei sillä ole mitään tekemistä ohjauksen kanssa, Tim Gos muistelee jutussa.

Lopulta FIA määräsi ratkaisun kiellettäväksi. Tämä harmittaa edelleen Nicholsia, sillä ratkaisu oli erinomainen esimerkki kekseliäisyydestä sekä ”laatikon ulkopuolelta ajattelusta”.

– Alain Prost, joka johti omaa talliaan, totesi ratkaisun kieltämisen olevan oikea ratkaisu, koska se maksaisi talleille miljoonia. Todellisuudessa se maksoi meille viisikymmentä puntaa, ja tarvittava osakin löytyi meiltä jo valmiiksi rekan perältä, Nichols toteaa.

Lue alkuperäinen artikkeli McLarenin verkkosivuilta.

Aiheet Artikkelit Formula 1 Häkkinen Mika Heath Darren Historia McLaren Nichols Steve Pääuutiset