Tällä päivämäärällä suomalaiset rakastuivat formula ykkösiin – ”Kiitos JJ Lehto ja Mika Häkkinen”

28. huhtikuuta on yksi suomalaisen formulahistorian tärkeimmistä merkkipäivistä.

Keke Rosbergin päätettyä oman uransa kauden 1986 päätteeksi saivat suomalaiset odottaa vuosia seuraavia menestyksentäyteisiä hetkiä. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, sillä Rosbergin suojeluksessa kypsymässä oli kaksi timanttista tulevaisuudentähteä.

JJ Lehto debytoi F1-sarjassa jo 1989. Häntäpään talleissa säväyttävien tulosten tekeminen oli kuitenkin tuskaisaa. Autourheilumaailma tiesi kuitenkin Dallara-kuljettajassa piilevän potentiaalin.

Toinen mielenkiintoinen sinivalkoinen lisäys F1-kuljettajakavalkaadiin oli legendaarisen Lotus-tallin pestaama Mika Häkkinen. Maanmiehensä tavoin Häkkisen tiedettiin omaavan oivan rattimiehen taidot, mutta ruputalliksi romahtanut Lotus ei liiemmin saumoja väläyttelyyn antanut.

Kauden kolmas osakilpailu ajettiin Imolassa. San Marinon GP:nä tunnettuun kilpailuun lähdettiin McLarenin Ayrton Sennan johtaessa sarjaa täyden pistepotin turvin. Nigel Mansell oli nousemassa uhkaajaksi, mutta Williamsin uusi, F1-maailmaa mullistava kilpuri ei ollut vielä selättänyt kaikkia lastentautejaan. Myös Ferrari ja Alain Prost olivat vielä tuossa vaiheessa kautta mukana mestaruusspekulaatioissa.

Suomalaisittain tavoitteet olivat matalammalla. Kuudelle ensimmäiselle kuljettajalle jaettavat pisteet olivat vain kaukainen, mutta silti niin houkutteleva haave. Tärkeintä oli lähteä tekemään vahvaa omaa suoritusta ja katsoa mihin se riittäisi.

Ennen starttia sadekuuro yllätti F1-väen. Rata oli liukas kuljettajien startatessa lämmittelykierrokselle.

Se yllätti Prostin. Nöyryyttävästi ranskalainen liukui ulos radalta suuren tifosilauman nenän edessä. Yksi kisan ennakkosuosikeista oli ulkona jo ennen lähtövalojen vaihtumista vihreiksi. Draama ei suinkaan loppunut tähän.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen märkä rata teki tepposet Mansellille. Pari kierrosta myöhemmin tifosit jutuivat huokaisemaan pettymyksestä, kun myös toinen Ferrari liukui ulos radalta lopullisesti. Jean Alesin matkanteko kesti vain kaksi kierrosta.

Kaiken tämän ajan suomalaiskuskit olivat tehneet tasaista jälkeä. Lehto pysyi hyvin mukana tulosluettelon keskivaiheen taistossa, Häkkinen puolestaan ajeli varmasti joukon jatkona, mutta radalla pysyen.

Tuohon aikaan sekä ajovirheet että epäluotettavuus karsivat tulosluetteloa rankalla kädellä. Se avasi häntäpään talleillekin mahdollisuuden päästä nauttimaan hyvistä pisteistä, kunhan auto ja kuljettaja vain selviytyisivät ruutulipulle.

Ja tulosluettelo harventui. Alkumatkan johtanut Williamsin Riccardo Patrese tipahti leikistä, kuten myös upeasti ajanut Brabham-kaksikko Stefano Modena ja Satoru Nakajima. Samalla radalla jatkaneet suomalaiset nousivat. Kierroksella 22 Lehto oli jo kuudentena.

Tilanne yllätti selostaja Matti Kyllösenkin, joka legendaarisesti hehkutti Lehdon sijoitusta suomalaisittain ennennäkemättömäksi. Vieressä istunut maailmanmestari ja GP-voittaja Rosberg saattoi olla eri mieltä.

Kun Modenan jälkeen kolmannen paikan perineen Benettonin Roberto Morenonkin leikki jäi kesken, nousi nyt Lehto kisassa kolmanneksi. Tilanne yllätti selostaja Matti Kyllösenkin, joka legendaarisesti hehkutti Lehdon sijoitusta suomalaisittain ennennäkemättömäksi. Vieressä istunut maailmanmestari ja GP-voittaja Rosberg saattoi olla eri mieltä.

Häkkisen nousu oli vaikeampaa. Lotus oli liian hidas jotta suomalainen olisi voinut taistella radalla ketään vastaan. Hänen täytyi vain keskittyä ajamaan kierros toisensa jälkeen ja toivomaan, että edellä ajavilla tapahtui jotain. Vielä kymmenen kierrosta ennen ruutulippua Häkkinen oli kisassa yhdeksäs.

Joukko harveni, ja viisi kierrosta ennen maalia Häkkinen ohitti tallikaverinsa Julian Baileyn. Muutamassa kierroksessa Häkkinen oli noussut kisassa kuudenneksi! Sijoitus parani vielä pykälällä, kun Eric van de Poelen autosta loppui polttoaina pari kierrosta ennen maalia.

Kärjessä Senna ja tallikaveri Gerhard Berger varmistivat McLarenilla jälleen yhden kaksoisvoiton ylivoimaisen esityksen päätteeksi, mutta kolmantena ruutulipun ylitti kierroksen kärjelle jäänyt Dallara, jota ohjasti Suomen JJ Lehto! Sinivalkoista juhlaa täydensi Mika Häkkinen, joka oli viides, kolme kierrosta Sennalle jääneenä.

Palkintokorokkeella Lehto sai opastusta shampanjanruiskutteluun kahdelta kokeneelta kollegaltaan. ”Ensimmäinen monista”, ajateltiin, mutta valitettavasti kohtalo oli varannut Lehdolle ohdakkeisen F1-urakehityksen.

MM-pisteet jäivät sekä Lehdon että Häkkisen kauden ainoiksi. Huolimatta tästä oli Lehto loppupisteissä peräti 12:s. Se kertoo paljon tuosta hullusta ja paljon omituisia lopputuloksia tarjonneesta kaudesta.

Suomalaisittain kaksi kuljettajaa pisteillä ja jopa palkintopallilla on tätä nykyä arkipäivää, mutta 90-luvulla se oli todella harvinaista herkkua.

Suomalaisittain kaksi kuljettajaa pisteillä ja jopa palkintopallilla on tätä nykyä arkipäivää, mutta 90-luvulla se oli todella harvinaista herkkua. Tasan 27 vuotta sitten tapahtunut ensimmäinen ”tuplapistekisa” toimi kuitenkin tärkeänä hetkenä suomalaisten rakastuessa formula ykkösiin. Formulakansakunnan rakennus alkoi tuosta hetkestä.

Kiitos JJ ja Mika!