F1-historiaa: Simtek ja Pacific – toinen muistetaan tragediasta, toinen koomisen surkeasta kuljettajastaan

F1 on raakaa peliä. Vain voittajat muistetaan. Se on harmi, sillä lajin historia tarjoaa lukuisia upeita tarinoita kirkkaimpien parrasvalojen ulkopuolella.

Asia on syytä korjata. On aika kertoa heistäkin, joiden voimat eivät syystä tai toisesta riittäneet aivan huipulle. Nämä ”sivuroolin esittäjät” ansaitsevat tulla muistetuksi.

Tämän juttusarjan avausosa menee kategoriaan ”yleisön pyynnöstä”. Toiveita kirjoitettavista talli- tai kuskimuisteluista saa esittää jatkossakin toimitukselle.

On aika kertoa heistäkin, joiden voimat eivät syystä tai toisesta riittäneet aivan huipulle.

Aloitetaan kahdella kaudeksi 1994 mukaan liittyneellä tallilla. Simtek ja Pacific Grand Prix sortuivat samaan ongelmaan kuten niin moni muukin ennen ja jälkeen heidän yritystensä. Toisen kohtalona on ollut jäädä historiankirjoituksiin synkästä tragediasta, toisen koomisen traagisesta kuljettajavalinnasta.

Simtek – suuren surun tyyssija

Simtek eli Simulation Technology oli Nick Wirthin ja Max Mosleyn perustama yhtiö, jonka tarkoituksena oli tehdä nimensä mukaisesti simuloivaa tutkimustyötä eri aloille moottoriurheilun parissa. Jossain vaiheessa hanke kasvoi kenties askeleen liian kunnianhimoiseksi.

Molemmat perustajajäsenet ovat tuttuja nimiä formulafaneille. Wirth toimi suunnittelijana lukuisissa talleissa, kuten Benettonilla ja 2010 sarjaan pyrkineellä Virginillä. Kansainvälisen autoliiton puheenjohtajana vuosia toiminut Mosley tuskin sen kummempia esittelyitä kaipaa. Hän on yksi F1-sarjan historian merkittävimmistä henkilöistä.

Jossain vaiheessa hanke kasvoi kenties askeleen liian kunnianhimoiseksi.

Simtek teki yhtiönä hyvää jälkeä, mutta juuri Mosleyn nouseminen F1-sarjan valtaan muutti tallin suunnan. Uuden virkansa myötä hän myi osuutensa yhtiöstä Wirthille vuonna 1992. Loppuvuodesta 1993 Wirth ilmoitti Simtek Racingin liittyvän F1-karkeloihin ensi kaudeksi.

Projekti oli kaikin puolin hätiköity, mutta Wirth uskoi hänen ja tallin henkilökunnan ammattitaidon riittävän. Uskoa toi myös osaomistajaksi ryhtynyt F1-legenda Jack Brabham, jonka omaa nimeä kantanut talli oli kuollut ja kuopattu kesken kauden 1992.

Kolminkertainen maailmanmestari ei ollut johtanut talliaan vuosikymmeniin, eikä se häntä tälläkään kertaa kiinnostanut. Osaomistuksella varmistettiin kuitenkin suvun F1-perinteiden jatkuminen. Jackin poika David Brabham nimettiin tallin toiseksi kuljettajaksi.

Raha puhui kuljettajapolitiikassa tuolloin jopa enemmän kuin nykypäivänä, ja myös Simtek lähti metsästämään toiseen autoonsa ennemmin paksun lompakon omaavaa kuin erinomaista ratinvääntäjää. Mutta kuinka ollakaan, talli vaikutti saaneen molemmat Roland Ratzenbergeristä.

Itävaltalainen oli ajanut vuosia Japanin kovatasoisessa formulasarjassa muun muassa Mika Saloa, Heinz-Harald Frentzeniä ja Eddie Irvineä vastaan, pystyen olemaan vähintään yhtä hyvä kuin he. Tuo kolmikko loi myöhemmin kovan uran formula ykkösissä, ja muun muassa Salo on kehunut myöhemmin hyvän ystävänsä Ratzenbergerin olleen erinomainen kuljettaja.

Tallin pääsponsoriksi ryhtyi suurta suosiota tuolloin nauttinut musiikkitelevisiokanava MTV, hieman erikoisella yhteistyökuviolla. Talli ei itse kostunut sopimuksesta, mutta se sai kanavalta nimiinsä mainosaikaa, jota se pystyi myymään etenpäin rahaa vastaan.

Kaiken tämän jälkeen on vaikea kuvitella miten talli suhtautui ensimmäisen osakilpailunsa lopputulokseen. Ratzenberger karsiutui koko kilpailusta, viimeisestä ruudusta matkaan lähtenyt Brabham tuli maaliin sijalla 12.

Simtekin ja Pacificin mukaantulon myötä osakilpailuun oli tyrkyllä 28 autoa, kun sääntöjen mukaan siihen huolitaan 26 osallistujaa. Kahden tulokastallin kohtaloksi koitui taistella lähes läpi kauden karsiutujan kohtaloa vastaan.

Seuraavassa osakilpailussa molemmat kuljettajat pääsivät mukaan kilpailuun. GP jäi itävaltalaisen Ratzenbergerin uran viimeiseksi. Sitten F1-karavaani suuntasi Imolaan.

San Marinon surullisesta viikonlopusta on kirjoitettu tälläkin sivustolla laajoja reportaaseja. Ratzenbergerille omistetun artikkelin pääsee lukemaan alta.

Vappu, joka muutti formulat pysyvästi, osa 2: Ratzenberger, unohdettu sankari: ”Edes menehtyminen ei nostanut esille”

Urhoollisesti Brabham otti osaa seuraavan päivän osakilpailuun, kunnianosoituksena tallikaverilleen.

Tuskin Imolan tragediasta oltiin vielä toivuttu, kun kohta Simtekiä kohtasi jälleen suuri epäonni.

Ratzenbergein tilalle pestattu Andrea Montermini rysäytti autonsa rajusti seinään Espanjan GP:n aika-ajoissa. Italialaiselta katkesivat jalat ja tallilta tuhoutui yksi auto. Se oli kova isku jo valmiiksi talousvaikeuksien kanssa taistelleelle Simtekille.

Brabham ajoi tallissa koko kauden, ja ihan kelvollisesti. Brabhamin voi sanoa olleen F1-sarjan tasoinen kuljettaja, mutta toisessa autossa vielä loppukauden ajan vierailleet Jean-Marc Gounon, Domenico Schiettarella ja Taki Inoue eivät saa tätä kunniamainintaa yhtä helposti.

Kauden päätteeksi Simtek jäi vähemmän yllättäen nollapistekerholaiseksi. Toiseltakaan kaudelta ei kukaan tallilta suuria odottanut, mutta jotain hyvää edessä sentään oli. Larroussen ja Lotuksen kaaduttua poistuivat esikarsinnat käytöstä, joten pääsy sunnuntain kilpailuun oli ainakin jatkossa varmaa.

Brabhamin suku vetäytyi tallin taustalta, ja sen myötä David suuntasi jatkamaan uraansa muihin sarjoihin. Tallin ykköstykiksi pestattiin Benettonin tallipomo Flavio Briatoren enemmän tai vähemmän mafiamaisin neuvottelukeinoin Jos Verstappen, jolle manageri-Briatore halusi löytää tallipaikan. Omaan talliinsa vielä tuolloin tulevaisuudenlupauksena pidetty Verstappen ei mahtunut. Toiseen autoon palasi Schiattarella.

Rahahuolet eivät ottaneet helpottaakseen, mutta siitä huolimatta Verstappen väläytteli nopeuttaan aika-ajoissa. Se ei kuitenkaan pelastanut tallia, vaan toukokuisen Monacon GP:n jälkeen tallin oli pakko lyödä lappu luukulle.

Simtekin F1-taival lukuina:

GP-startit: 21
MM-pisteet: 0

Pacific – legendaarisen Lotuksen loppusijoituspaikka

Jos lähti Simtek formula ykkösiin lähes kuin soitellen sotaan, odottivat monet Pacific Grand Prix’n pystyvän tekemään kelvollista tulossa moottoriurheilun kuninkuusluokassa. Meriitit pienemmistä luokista olivat ainakin kovaa luettavaa.

Talli oli juhlinut kaikkien alempien formulasarjojen mestaruuksia. Suomalaisille talli on tuttu JJ Lehdon kautta. Suomalaisässä nappasi tallin riveissä Britannian F3-sarjan tittelin matkallaan kohti formula ykkösiä.

Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, ja kaiken voittaneen tallin johtaja Keith Wiggins ilmoitti 1992 tallinsa liittyvän formula ykkösiin seuraavaksi kaudeksi.

Siitä alkoi alamäki.

Tallipomon ajatuksena oli tehdä autonsuunnittelun suhteen tiivistä yhteistyötä Reynardin kanssa. Lukuisten eri sarjojen formula-autojen rakentamiseen erikoistunut Reynard oli kuitenkin menettänyt osaajansa ja kaikki aiemmat F1-valloitusta palvelevat suunnitelmansa jo aikapäiviä sitten muille talleille. Pacificin autosta vastasivatkin innokkaat, mutta kokemattomat suunnittelijat.

Kun rahaa ei ollut, ei autoa voinut kehittää, ja kun kehitystyötä ei tapahtunut, eivät sponsoritkaan pumpanneet rahaa talliin.

Projektin jämähtäessä raakileeksi Wigginsin oli pakko perua osallistumensa kaudelle 1993. Lisävuoden toiveena oli antaa autolle arvokasta aikaa kehittyä kilpuriksi, jonka avulla myös yhteistyökumppanit saataisiin houkuteltua mukaan riskialttiiseen projektiin.

Tämä osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Kun rahaa ei ollut, ei autoa voinut kehittää, ja kun kehitystyötä ei tapahtunut, eivät sponsoritkaan pumpanneet rahaa talliin.

Tämän noidankehän heikentämänä Pacific raahautui kuitenkin mukaan kauden 1994 avauskilpailuun Brasiliaan. Kunnian auton kisadebyytistä sai kantaa Bertrand Gachot, Paul Belmondo jäi karsintaan.

Gachot oli tallilta laadukas värväys, Belmondo ei niinkään.

Sukunimi soittanee jo kelloja monille. Hän oli kuuluisan ranskalaisen näyttelijän Jean-Paul Belmondon poika, ja vauhti ja vaaralliset tilanteet sopivatkin filmitähden lapselle hyvin. Taidot eivät kuitenkaan lunastaneet paikkaa tallissa, sen teki paksu shekkivihko.

Talli luotti samaan kuskikaksikkoon koko avauskauden. Vaihdoksiin ei ollut suurta tarvetta, sillä kauden puolivälin jälkeen tallin molemmat autot jäivät joka kerta karsintoihin. Vahvasti ei mennyt ennen sitäkään, sillä Gachot lunasti paikansa kisaan viidesti, Belmondo kahdesti. Monacossa ja Espanjassa kisaan pääsy varmistui muiden tallien epäonnen myötä. Ayrton Sennan, Karl Wendlingerin ja Monterminin onnettomuuksien myötä Williams, Sauber ja edellä mainittu Simtek eivät ajattaneet kahta autoa kyseisissä kilpailuissa.

Kauteen 1994 päättyi yksi komea luku F1-sarjan historiassa. Lajin legendaarisimpiin talleihin kuuliuva Lotus joutui lyömään lapun luukulle maksuvaikeuksien jälkeen. Vuosien vaikeudet tappoivat lopulta jättiläisenkin. Tässä varoituksen sana nykytalleista Williamsille ja McLarenille.

Lotuksen kuoleminen ei tapahtunut kuitenkaan arvokkaasti. Talli yhdistettiin Pacificiin, ja samalla talli sai vihdoinkin käyttöönsä edes auttavasti F1-autoksi luokiteltavan kaluston. Lisäksi laivaan lastattiin asiansa osaavaa henkilökuntaa ja surkeiden Ilmorin moottoreiden sijasta Cosworthin myllyt.

Muutoksia tapahtui myös kuljettajarintamalla. Tallin osaomistajaksi hypännyt Gachot jatkoi toisena kuljettajana, toiseen autoon pestattiin jalkansa kuntoon saanut Montermini.

Vaikka talli otti askeleita etenpäin, oli takamatka muihin silti liian suuri. Talli ei ollut enää huonoin, sen paikan peri umpisurkea uusi tulokas Forti, mutta toiseksi heikoimman lenkin pestin se sai kantaakseen.

Kauden puolivälissä Gachot antoi itse tilaa maksukuskeille. Giovanni Lavaggi toi rahaa ollen huono, Jean-Denis Deletraz toi rahaa ollen umpisurkea. Kenties yksi F1-sarjan historian huonoimmista.

Sveitsiläinen oli nätistkin sanoen umpihidas, suorastaan vaarallisen sellainen.

Sveitsiläinen oli nätistkin sanoen umpihidas, suorastaan vaarallisen sellainen. Hän jäi sekunteja jopa toiseksi hitaimmista autoista, saati sitten tallikaveristaan. Myös otteet radalla saivat kollegat ja selostajat ihmettelemään miehen tekemistä.

Kuriositeettina mainittakoon, että Deletrazin ”ansiosta” FIA esitteli kaudeksi 1996 107 % säännön aika-ajoihin. Saavutus sinänsä.

Toisin kuin Simtek, kaatui Pacific vasta kauden 1995 päätyttyä. Talousongelmat kasvoivat myös sille ylitsepääsemättömän suuriksi.

Pacificin F1-taival lukuina:

GP-startit: 22
MM-pisteet: 0