”Häviämään tuomittu” – F1-talli Arrowsin surullinen tarina – sensaatiomainen voitto jäi vain puolen kierroksen päähän

Unkarin GP oli tarjota yhden F1-historian suurimmista yllätyksistä, kun Damon Hill oli lähellä tuoda Arrowsinsa ruutulipulle ykkösenä kauden 1997 kilpailussa. Kisaviikonlopun kunniaksi uudelleenjulkaisemme artikkelin Arrowsin tarinasta. Juttu julkaistu alun perin 8.2.2017.

******

Hallitseva maailmanmestari Damon Hill yritti pitää yllä urheaa naamaa seisoessaan palkintokorokkeella kauden 1997 Unkarin GP:n jälkeen. Väkinäinen hymy ei peittänyt tuskaa, eikä mieltä edes liiemmin lämmittänyt tieto siitä, että koko formuloita seuraava maailma sympatiseerasi brittikuljettajaa ja hänen talliaan.

Jätettyään mestaritalli Williamsin edellisvuoden päätteeksi brittikuljettaja tiesi F1-maailman olevan hänelle jatkossa raadollisempi. Mutta tuskin hänkään osasi odottaa tällaista tuskien taivalta.

Jo puolustavan mestarin kaudenaloitus kuvasi tilannetta täydellisesti. Vasta lähtöruutuun 20 itsensä aika-ajoissa ajanut Hill ei päässyt edes ottamaan osaa ensimmäiseen kilpailuunsa numero 1 autossaan. Miehen kilpuri lahosi radan varteen jo lämmittelykierroksella!

Williamsilla menestyksestä vuosia nauttinut britti saikin olla kauden mittaan tyytyväinen edes nähdessään ruutulipun heilahduksen kilpailun päättymisen merkiksi. Kauden ensimmäinen pistekin osui kohdalle vasta keskivaiheilla kautta kotiyleisön edessä Silverstonessa.

Kauden 11:en osakilpailun aika-ajojen jälkeen Hillillä oli kerrankin aihetta hymyyn. Mies oli saanut sekä itsestään että kalustostaan kaiken irti, ja aika-ajojen päätteeksi hän löytyi tulosluettelosta upeasti sijalta kolme. Vielä parempaa oli luvassa seuraavan päivän päätapahtumassa.

Kilpailua seurannut yleisö todisti jättiyllätyksen syntyä. Vain karmea epäonni pystyisi enää riistämään sensaation.

Kilpailun kuudennella kierroksella Hill ohitti arkkivihollisensa Michael Schumacherin Ferrarin nousten kilpailun kärkeen. Hill suorastaan lensi ollen selvästi radan nopein mies. Ero kasvoi parhaimmillaan yli puoleen minuuttiin seuraavaksi nousseeseen Williamsin Jacques Villeneuveen nähden. Kilpailua seurannut yleisö todisti jättiyllätyksen syntyä. Vain karmea epäonni pystyisi enää riistämään sensaation.

Valitettavasti riisto tapahtui.

Vain pari kierrosta ennen maalia Hillin vauhti romahti. Auto vaihteisto hajosi jämähtäen kolmoselle, eikä kuljettaja voinut kuin toivoa etumatkan riittävän maaliviivalle.

Tilaisuutensa haistanut Villeneuve lähestyi pelottavalla tahdilla, ja kun kilpailua oli jäljellä vain puoli kierrosta, nosti kanadalainen itsensä kilpailun kärkipaikalle ohi rajusti peitelleen Hillin. Tuskastuttavan hitaasti yhä rataa edennyt auto saapui lopulta ruutulipulle upeasti toisena katsojien hurjien suosionosoitusten saattelemana.

Jos Hill olisi vain ehtinyt saada sisään yhtä pykälää suuremman vaihteen, olisi auton vauhti riittänyt kärkipaikan säilyttämiseen.

Kuljettajaa, tallipäällikkö Tom Walkinshawia tai tallin henkilökuntaa tämä kaikesta huolimatta sensaatiomainen tulos ei lämmittänyt. Tuskaa lisäsi tieto, että voiton oli riistänyt osa, jonka hinnaksi voitiin laskea 50 penniä.

Silloin Arrows oli lähellä murtaa kirouksensa. Suuri tilaisuus jäi kuitenkin hyödyntämättä, mutta kukapa tästä yllättyi? Talli kun tuntui olevan kirottu häviämään.

Välittömästi silmätikuksi

Damon Hill kävi siis kaikista lähimpänä voittoa Arrowsin ratissa, mutta tallin ainoaksi erinomaiseksi tulokseksi miehen suoritus ei sentään jäänyt. Arrows tuli itse asiassa mukaan sarjaan erittäin tuloksekkaasti.

Entinen F1-kuljettaja Jackie Oliver perusti muutaman muun moottoriurheilun ystävän kanssa 1970-luvun lopussa kilpatiimin, joka sai nimensä miesten nimikirjaimista.

Ensimmäiset haasteensa Arrows koki jo ensiaskelillaan, kun kilpaileva talli Shadow haastoi tallin oikeuteen. Syytöksen mukaan uusi F1-yrittäjä olisi varastanut uuden autonsa tallilta, jonka riveistä joukkopako oli suoritettu.

Oikeus katsoi Shadowin olevan oikeassa tuomiten Arrowsin hävittämään esikoisensa.

Tallin ensimmäinen varsinainen oma auto osoittautui kaikesta huolimatta varsin kelvokkaaksi menopeliksi. Riccardo Patrese kahmi kauden aikana mukavasti pisteitä, ja Ruotsin GP:ssä italialainen ajoi jopa upeasti toiseksi. Edelle ehti vain Niki Lauda Brabhamin ”imuriautolla”, jota kilpailevat tallit syyttivät laittomaksi. Kuvitelkaapa, jos autoa kohtaan nostettu protestivyöry olisi mennyt läpi.

Patrese sai muiden kuljettajien vihat niskoillensa, ja häneltä evättiin osallistumisoikeus seuraavaan osakilpailuun. Vuosia myöhemmin Patrese todettiin syyttömäksi katastrofiin, mutta erityisesti James Hunt kantoi ikuisesti kaunaa italialaista kohtaan.

Patrese oli nopea, mutta nuoruudessaan malttamaton. Kauden 1978 Italian GP:n startissa hän oli mukana aiheuttamassa joukkokolaria, jonka seurauksena Lotuksen Ronnie Peterson sai surmansa.

Italialainen sai muiden kuljettajien vihat niskoillensa, ja häneltä jopa evättiin osallistumisoikeus seuraavaan osakilpailuun. Vuosia myöhemmin Patrese todettiin syyttömäksi katastrofiin, mutta erityisesti TV-kommentaattoriksi ajouransa jälkeen siirtynyt James Hunt kantoi ikuisesti kaunaa italialaista kohtaan.

Arrowsin tapauksessa täytyy muistaa mainita Gunnar Nilssonin surullinen kohtalo. Osakilpailuvoittoonkin Lotuksella pystynyt ruotsalaiskuljettaja oli tehnyt sopimuksen tallin kanssa kaudesta 1978, mutta ajohommiin mies ei koskaan päässyt. Syöpä vei miehen mennessään aivan liian aikaisin.

Etsikkoaika ja pallon hukkaaminen

Pisteiden valossa onnistuneen ensimmäinen kokonaisen kauden jälkeen seuraavat kaudet noudattivat samaa kaavaa. Talli ei ollut missään nimessä sarjan parhaita, mutta se onnistui raapimaan pisteen sieltä toisen täältä. 1980 Patrese ajoi jälleen yhden toisen sijan, seuraavalla kaudella palkintosijoja tuli vielä kaksi lisää. Tuolla kaudella Patrese teki lisäksi hurjan tempun.

Jo 1980 Patrese oli loistanut Long Beachin betonirännissä ajamalla kilpailussa toiseksi. Mies näytti omaksuneen hankalan radan metkut täydellisesti, ja tästä osoituksena kellotti hän autonsa kauden 1981 kilpailun paalupaikalle! Taakse jäivät niin Williamsit, Ferrarit, Brabhamit kuin Renault-autotkin.

Kauden päätteeksi auton epäluotettavuuteen turhautunut Patrese vaihtoi maisemaa, sillä hän ei uskonut Arrowsin kykenevän nousemaan koskaan suurtalliksi. Tuskinpa mies osasi kuitenkaan aavistaa, kuinka oikeassa hän lopulta olikaan.

Myös itse kilpailu sujui Patresen hallinnassa, kunnes Arrowsin tekniikka petti hieman ennen kilpailun puoliväliä. Kauden päätteeksi auton epäluotettavuuteen turhautunut Patrese vaihtoi maisemaa, sillä hän ei uskonut Arrowsin kykenevän nousemaan koskaan suurtalliksi. Tuskinpa mies osasi kuitenkaan aavistaa, kuinka oikeassa hän lopulta olikaan.

Formulamaailma muuttui nopeasti turbomoottoreiden temmellyskentäksi, ja myös pari vuotta vastatuuleen painanut Arrows sai hyviä uutisia BMW:n luvattua tallille väkivahvat moottorinsa kaudeksi 1984.

Keskikastin tallina Arrows ei kuitenkaan koskaan saanut käyttöönsä viimeisimpiä kehitysversiota moottoreista, ja sen oli tyytyminen vain muutamiin hajanaisiin hyviin sijoituksiin. Thierry Boutsen ajoi jälleen kerran toiselle sijalle kauden 1985 San Marinon osakilpailuissa.

Ayrton Sennan ja Alain Prostin dominoidessa McLareneillaan kauden 1988 F1-sarjaa jäi Arrowsin kokonaisuudessaan kaikkien aikojen paras kausi liian vähälle huomiolle. Derek Warwick ja Eddie Cheever napsivat peräti 23 pistettä kauden aikana, ja loppupisteissä talli oli upeasti jaetulla neljännellä sijalla. Seuraavakin kausi sujui vielä suhteellisen mallikkaasti, mutta hetkellisen loiston jälkeen edessä olivat synkät ajat

Uusi identiteetti, vanhat tulokset

F1 eli valtavaa nousukauttaan 1980-luvun lopun Japanissa. McLarenin vauhdittaman Hondan vetämänä lukuisat muutkin Nousevan auringon maan yritykset halusivat päästä osingoille kasvavista markkinoista. Sponsoreita, kuljettajia ja erilaisia yhteistyökuvioita riitti lähes jokaiselle tallille. Myös Arrowsille.

Liikemies Watary Ohashi osti Arrowsin vuoden 1990 loppupuolella, ja kauteen 1991 talli ilmoitautui japanilaisen omistaman Footwork-tuotemerkin nimellä. Moottoriksi oli hankittu Porsche, joka lupasi tallille hurjat teholukemat.

Tehottoman, epäluotettavan ja aivan liian painavan moottorin vitsailtiin olleen paremminkin sovelias veneen ankkuriksi kuin F1-auton moottoriksi

Valitettavasti puheet osoittautuivat katteettomiksi. Tehottoman, epäluotettavan ja aivan liian painavan moottorin vitsailtiin olleen paremminkin sovelias veneen ankkuriksi kuin F1-auton moottoriksi, ja kalliista erehdyksestä luovuttiin vain muutaman osakilpailun jälkeen.

Uudeksi myllyksi hankittu tuttu ja turvallinen Ford-Cosworth ei ollut missään nimessä ideaali ratkaisu Porschen moottorin ympärille rakennettuun runkoon. Koko kausi sujui pisteettömästi, ensimmäisen ja jopa hieman yllättäen ainoan kerran koko Arrowsin historiassa.

Uudesta omistajasta huolimatta tallin kurssi ei muuttunut. Pisteitä irtosi satunnaisesti, eikä talli noussut kunnolla keskikastin varteenotettavaksi haasteeksi. Arrows ei ollut varikon heikoin yrittäjä, mutta se tuntui laahustavan aina pari askelta muita tosissaan otettavia talleja jäljessä.

F1-varikolla kyseltiin avoimesti, voisiko kukaan loihtia sellaista ihmettä, jolla Arrows murtaisi kirouksensa? Eräs piinkova nimi oli valmis yrittämään.

Jättipommi

Tom Walkinshaw tuntui onnistuvan kaikessa, mihin hän vain keksi ryhtyä. Pistettyään pakettiin oman menestyksekkään ajouransa luotsasi britti omaa nimeään kantanutta Tom Walkinshaw Racingia (TWR) mainetekoihin. Jälki oli hurjaa urheilu- ja vakioautojen puolella, joten ei ollut ihme, että mies kutsuttiin nopeasti tekemään taikatemppuja myös formula ykkösiin.

Hurjasti lajiin panostanut vaatejätti Benetton kasasi aivan terävimmän huipun varjossa miehistöä, jossa piili valtavasti potentiaalia. Walkinshaw liittyi tallin riveihin vuonna 1991, ja nuoren saksalaisen Michael Schumacherin kaappauksen jälkeen käsissä alkoi olla jo varteenotettava mestarisuosikki.

Schumacher ihastutti välittömästi, ja vääjäämätön jättipotti osui kohdalle vuonna 1994, kun saksalainen juhli kuljettajien ja Benetton valmistajien maailmanmestaruutta. Seuraavalla kaudella Schumacher uusi temppunsa, mutta Walkinshaw jatkoi jo matkaansa muualle.

Formulatallin omistaminen oli aina kiinnostanut raamikasta ja asiat aina haluamallaan tavalla vaatinutta Walkinshawia. 1995 hän oli jo hankkimassa Ligierin F1-tallin omistukseensa, mutta kauppa peruuntui viime hetkellä. Walkinshaw ei tästä kuitenkaan masentunut, vaan hän löi pöytään uuden tarjouksen seuraavana jonossa olleesta heikkokuntoisesta tallista. Tuo talli oli Arrows, tai siis Footwork. Molemmat osapuolet pääsivät nopeasti yhteisymmärrykseen sopimuksen yksityiskohdista.

Arrowsin kannalta uutinen oli merkittävä. TWR ei ollut mikään pienoinen autopaja, vaan lähes 2000 ihmistä työllistänyt jättimäinen organisaatio. Vuosien taaperruksen jälkeen Arrows sai vihdoinkin esiteltäväkseen muskeleita, jonka avulla se pystyisi punnertamaan itsensä kärkitallien joukkoon.

Kauteen 1996 Walkinshaw ei pystynyt juurikaan vaikuttamaan, mutta taustalla suunta oli oikea. Talli palkkasi runsaasti lisää työntekijöitä ja Walkinshaw osoitti neuvottelijantaitonsa hankkimalla tallille Yamahan tehdasmoottorit kaudeksi 1997. Vielä isompi paukku oli luvassa kuljettajamarkkinoiden puolelta.

Williamsin vuosien luottokuljettaja Damon Hill oli vaikean paikan edessä. Mies oli hinnoitellut itsensä ulos sarjan terävimmältä huipulta, vaikka kausi 1996 oli ollut yhtä voitonmarssia. Toisen polven F1-kuljettaja oli vaarassa jäädä ilman mahdollisuutta puolustaa titteliään. Silloin Walkinshaw tarttui puhelimeen.

Hill vakuuttui Walkinshawin lupauksista nostaa Arrows kärkitallien joukkoon, eikä miehen eteen lyöty sopimustarjouskaan mikään minimaalinen ollut.

Hill vakuuttui Walkinshawin lupauksista nostaa Arrows kärkitallien joukkoon, eikä miehen eteen lyöty sopimustarjouskaan mikään minimaalinen ollut. Loppukaudesta 1996 Walkinshaw ja Hill olivat valmiita tiputtamaan melkoisen uutispommin.

Lopullisen tuhon tielle

Tallin suunta oli oikea, ja Unkarissa tallin kirous oli siis erittäin lähellä murtua. Vuosi riitti kuitenkin Hillille, joka lähti lätkimään avaten tien Mika Salolle.

Yamahaan raskaasti pettynyt Walkinshaw antoi japanilaismerkille kenkää pistäen pystyyn oman moottoripajan Ferrarin hengessä. Siinä missä italialaistalli osasi tehdä loistavia voimanlähteitä, hävisi Arrowsin oma vastine sekä tehoissa että luotettavuudessa kollegalleen. Kallis projekti söi paitsi paljon resursseja, myös maksoi lukuisia kilpailuja keskeytysten muodossa.

Rahaongelmat olivat palanneet, sillä kaksi kautta talliin rahaa kantanut Pedro Diniz jätti tallin. Salo sai väistyä juuri ennen kauden 1999 alkua maksukuski Toranosuke Takagin tieltä, tosin suomalaisen onneksi tämä avasi hänelle myöhemmin mahdollisuuden kisata Ferrarilla. Arrows vaipui samalla tutulle paikalleen, pohjalle.

Aurinko paistoi viimeisen kerran risukasaan kaudella 2000. Supertecin moottorit sekä aerodynaamisesti onnistunut auto mahdollisti varsinkin Pedro de la Rosan käsissä muutamia loistavia yksittäisiä suorituksia. Talli ei kuitenkaan onnistunut paikkaamaan kassavajettaan koko ajan kalliimmaksi ja kalliimmaksi käyneessä lajissa.

Prinssi Malikin liittyminen talliin lupasi paljon, mutta käytännössä se aloitti tallin lähtölaskennan. ”Nigerian prinssin” toilailuihin voit tutustua tämän kattavan jutun avulla.

2002 talli oli jo lopullisen konkurssin partaalla. Puolivälissä kautta maksuvaikeudet äityivät pisteeseen, jossa talli joutui karsiutumaan tahallisesti kilpailuista. Enrique Bernoldin keskeyttäessä Saksan GP:n 48 kierroksella päättyi samalla Arrowsin 25 vuotta kestänyt taivallus formula ykkösissä.

Perintö

Arrowsin taru jatkui vielä yllättävällä tavalla, kun kaudeksi 2006 F1-sarjaan liittynyt Super Aguri osti käyttöönsä vuoden 2002 Arrowsin rungot muokaten ne sääntöjenmukaisiksi kyseisellä kaudella. Tulokset olivat taattua laatua, surkeita.

Arrowsin nostoa yrittänyt Walkinshaw menetti F1-seikkailunsa seurauksena koko TWR-tallinsa. Mies menehtyi sairauden uuvuttamana vuonna 2010, vain 64-vuotiaana.

Arrowsin nostoa yrittänyt Walkinshaw menetti F1-seikkailunsa seurauksena koko TWR-tallinsa. Mies menehtyi sairauden uuvuttamana vuonna 2010, vain 64-vuotiaana.

Mistä Arrows siis tulisi muistaa?

Pitkä historia osoittaa tallin tehneen parhaansa, eikä se ollut missään nimessä BARin tai Jaguarin kaltainen floppi. Tulostakin syntyi sen verran, ettei tallia tule verrata Andrea Modan surkeuteen. Ehkäpä talli pitäisi muistaa Minardin kaltaisena taistelijana, joka oli vain tuomittu häviämään.

Kaikki eivät voi olla voittajia formula ykkösissä, mutta edes pieniä onnistumisen hetkiä jokaiselle soisi. Harmi, että kirous esti tämän Arrowsin osalta.

Arrowsin F1-historia lukuina:

GP-startit: 382
Paalupaikat: 1
Palkintosijat: 9

167 MM-pistettä