Mika Salo muistelee katkeraa hetkeä: Menetti GP-voiton tallimääräyksellä: ”Ajattelin että voi v*ttu”

Ensimmäinen elokuuta vuonna 1999 voitaisiin muistaa suomalaisten formulafanien keskuudessä suurena ilon ja onnen päivänä. Sen sijaan se jätti katkeran jälkimaun, kahdestakin eri syystä.

Tarina on tuttu kaikille sinivalkoisille formulafaneille, mutta kerrataan lähtöasetelmat myös uusille lajin ystäville.

Hallitseva maailmanmestari Mika Häkkinen oli McLarenillaan tuon hetken ehdoton kukkulan kuningas. Ainoa todellinen haastaja, Ferrarin Michael Schumacher, oli poissa pelistä saksalaisen katkaistua jalkansa pari viikkoa aiemmin SIlverstonessa rajussa ulosajossa.

Hänen korvaajakseen Ferrari palkkasi miehen, joka pääsisi vihdoinkin osoittamaan todelliset kykynsä: Mika Salon.

Vuosien räpistelyt häntäpään talleissa olivat antaneet Salolle maineen loistavana kuljettajana, joka ansaitsisi kunnollisen näytön paikan huippukalustolla. Nyt siihen oli siunaantunut tilaisuus.

Vuosien räpistelyt häntäpään talleissa olivat antaneet Salolle maineen loistavana kuljettajana, joka ansaitsisi kunnollisen näytön paikan huippukalustolla. Nyt siihen oli siunaantunut tilaisuus. Eikä Salo aikonut jättää käyttämättä tilaisuuttaan.

Jo toisessa kilpailussaan Maranellon korskean orhin ratissa Salo oli liekeissä. Lähtövalojen sammuessa singahti neljännestä ruudusta startannut Ferrarin suomalaiskuski upeasti liikkeelle. Avausmutkaan taitettaessa hän oli toisena, edellään vaan maanmies-Mika.

Tässä järjestyksessä ajettiin kilpailun puoliväliin asti, ja suomalaiskodeissa käytiin herkullista ajatusleikkiä. Toisivatko Mikat Suomeen kaksoisvoiton?

Suomalaiskodeissa käytiin herkullista ajatusleikkiä. Toisivatko Mikat Suomeen kaksoisvoiton?

Suomalaisten paremmuusjärjestys tultaisiin ratkaisemaan varikkokäynnillä. Siinä missä Ferrarilla kaikki hoitui omassa stopissa sutjakkaasti, oli McLarenin varikkomiehistö hukassa. Polttoaineletkun kanssa tulleiden ongelmien seurauksena Häkkinen putosi kilpailun kärkipaikalta neljänneksi.

Raivoisan takaa-ajon aloittanut Häkkinen ohitti Jordanin Heinz-Harald Frentzenin nousten jo kolmanneksi Ferrareiden kantaan, mutta sitten kaikki romahti. Hurjalla tavalla.

Häkkisen rengas räjähti viimeisen pitkän suoran päässä, riistäen auton kuljettajansa hallinnasta.

McLaren pyöri rengasvalliin nokka edellä vauhdin ollessa tömäyshetkelläkin reilusti yli 200 kilometriä tunnissa. Vastaavanlaisessa tilanteessa Schumacherin jalka oli katkennut, mutta onnena onnettomuudessa Häkkinen selvisi tilanteesta vain henkisin kolhuin.

MM-sarjaa johtaneen kuljettajan keskeytys herätti Ferrarin. Salo ajoi nyt kärjessä, mutta MM-pisteissä toisena oleva tallikaveri Eddie Irvine oli noussut toiseksi. Neljä lisäpistettä houkuttelivat italialaistallia, ja niin Salo sai pian viestin varikkomuurilta.

Salo muisteli tapausta SuomiF1-sivustolle. Katso video haastattelusta ylhäältä tai tästä.

– Tiesin tilanteen jo etukäteen. Jos olisin Eddien edellä, joutuisin päästämään hänet edelleni. Näin hänet peileissäni, ja tiesin mitä tapahtuisi.

”Ross sanoi ärsyttävän rauhallisella äänellä ”haluan sinun päästävän Eddien edellesi tällä kierroksella”. Ajattelin, että ”voi vittu”.” – Mika Salo

Ei mennyt kauaakaan, kun Ferrarin strategikko Ross Brawn ”soitti” Salolle autoon.

– Ross sanoi ärsyttävän rauhallisella äänellä ”haluan sinun päästävän Eddien edellesi tällä kierroksella”. Ajattelin, että ”voi vittu”. Nostin jalan kaasulta ja päästin hänet edelleni, Salo muistelee.

Järjestyksessä Irvine-Salo saavuttiin myös ruutulipulle. Talli ja irlantilainen olivat tyytyväisiä Salon rooliin kilpailussa, ja jo entuudestaan suomalaisen hyvänä ystävänä Irvine lahjoittikin voittopokaalinsa suomalaiselle.

Järkisyillä ajateltuna Ferrari teki oikean ratkaisun. Salo oli palkattu talliin Irvinen apukuskiksi, ja tämä oli tehty selville jo sopimusta laadittaessa. Jos Salo olisi jättänyt tottelematta varikkomuurilta käskyä, olisi käsiin tullut voitto, mutta samalla F1-ura olisi mitä todennäköisimmin päättynyt siihen.

– Ei se tilanne siinä vaiheessa harmittanut, mutta loppuvuodesta ehkä hivenen, kun Eddie ei sitten voittanutkaan mestaruutta.

Niin. Kun kausi lopulta päättyi, onnistui Häkkinen nousemaan kylmähermoisella viimeisen kisan ajollaan Irvinen ohi MM-pisteissä uransa toiseen maailmanmestaruuteen. Salon suuri uhraus ei lopulta kantanut hedelmää.