Mysteeri nimeltä Fernando Alonso: Ei niin hyvä kuin kehutaan, ei niin hirvittävä kuin haukutaan – mikä mies lopulta on?

Piti miehestä tai ei, on F1-sirkus ensi vuonna huuomattavasti tylsempää seurattavaa ilman Fernando Alonsoa. Mutta millaisen perinnön kaksinkertainen maailmanmestari taakseen jättää?

Miten päin tahansa Alonsoa ja hänen uraansa katsoo, paljastuu asioista aina kaksi puolta. Kuin yingista ja yangista. On menestystä, mutta myös karmaisevia pettymyksiä. Ilmiömöisiä oikeita ratkaisuja, mutta myös typerryttävän katastrofaalisia aivopieruja. Sydäntäkin häneltä löytyy, mutta liian usein tunteet ovat näyttäytyneet hänessä negatiivisessa valossa.

Alonso jakaa mielipiteitä suuressa yleisössä niin meillä kuin maailmalla. Keskustelu on paikoin vauhdikasta, sillä harvinaista kyllä molemmat osapuolet ovat tässä tapauksessa oikeassa.

Keskustelu on paikoin vauhdikasta, sillä harvinaista kyllä molemmat osapuolet ovat tässä tapauksessa oikeassa.

Kyllä, Alonson syntilistalta löytyy kasa törkeitä temppuja, ylimielisyyttä ja silkkaa oman edun tavoittelemista. Sillat ovat palaneet miehen takana, ja yksi tärkeimmistä syistä aikaiseen F1-uran päätökseen on hänen itse luomansa maine vaikeana ihmisenä.

Mutta sitten on se kuljettaja, jota pidetään sukupolvensa parhaana. Jonka ratkaisut ratin takan osoittautuivat niin monta ihastuttavaa (tai raivostuttavaa, jos miehestä ei pidä) kertaa oikeiksi. Sijoituksia napsittiin niin upeilla ohituksilla kuin onnistuneilla strategisilla valinnoilla. Yksi Alonson suurimmista vahvuuksista on aina ollut hänen kykynsä ajatella kokonaiskuvaa ja pyöritellä mielessään useita vaihtoehtoisia taktiikoita.

Ei ole mitenkään pois Alonsolta, että hän osasi olla oikeassa paikassa poimimassa hedelmät silloin, kuin Räikkönen törmäsi ongelmiin.

Kautta 2005 muistellaan usein vuotena, jolloin McLaren tuhosi Kimi Räikkösen mestaruushaaveet. Alonson koetaan nousseen mestariksi vain siksi, koska pahin kilpakumppani takelteli.

Maailmanmestaruutta ei voiteta koskaan tuurilla, vaan sen voittaa ansaitusti se kuljettaja, joka on paras koko kauden mittaisessa sarjassa. Ei ole mitenkään pois Alonsolta, että hän osasi olla oikeassa paikassa poimimassa hedelmät silloin, kuin Räikkönen törmäsi ongelmiin.

Jos yhdestä, tai jopa molemmista, Alonson titteleistä riittää mutrutettavaa, voi asiaa tarkastella myös toisin päin. Miksi miehen kausilla 2007, 2010 ja 2012 kokemat niukat tappiot olivatkin hänelle oikein, vaikka samaan aikaan Räikkösen 2005 tappiota voivotellaan?

Jotain Alonsosta kertoo se, että hänen voi puhua sekä voittaneen aivan liikaa että aivan liian vähän. Se vain alleviivaa tämän lahjakkaan, mutta teoillaan itselleen ja muille hallaa tehneen kuljettajan perimää.