Näkökulma: Pelkästään naisille tarkoitettu formulasarja on keskisormi tasa-arvolle – naiskuskien parempi asema rakennetaan täysin toisista palikoista

Sukupuolten välinen tasa-arvo, siinäpä kuuma peruna jolla suututtaa ihmiset oikealta ja vasemmalta! Luetaanpas kuitenkin tämä naisten omaa formulasarjaa kritisoiva artikkeli kokonaan läpi ennen noitavainoa.

Tasa-arvo on aate, jota todella harva oikeasti vastustaa. Kyse on enemmänkin siitä, miten eri ihmiset sen määrittelevät. Minä koen sen mahdollisuuksien tasapuolisuudeksi ilman minkäänlaisia kahlitsevia rajoitteita. Kuten nyt vaikka uskontoa, ihonväriä tai sukupuolta.

Olen voinut ylpeästi kertoa urheilusta vähemmän tietäville tasa-arvotaistelijoille, että moottoriurheilu on yksi harvoista aidosti tasa-arvoisista urheilulajeista. Jääkiekko, jalkapallo, tennis, talviurheilulajit…kaikissa miehet ja naiset kilpailevat omissa sarjoissaan. Perustellustikin.

Mitä suurempi joukko nuoria tyttöjä kiinnostuu moottoriurheilusta, sitä suuremman jalansijan naiskuljettajat saavat tulevaisuudessa heidän kasvaessaan

Mutta moottoriurheilussa tilanne on eri. Kun kypärä laitetaan päähän, kukaan ei välitä millainen ihminen radalla taistelee. Menestys on kiinni vain omista taidoista.

On toki myönnettävä, että homma toimii näin kauniisti vain paperilla. Valitettavasti ennakkoluulot istuvat edelleen paikoin tiukassa, ja naiskuljettajille esimerkiksi yhteistyökumppaneiden hankinta voi olla huomattavasti miehiä haastavampaa.

Naiskuljettaja on edelleen ratavarikolla harvinainen poikkeus , mutta tilanteeseen halutaan muutosta päättävissä elimissäkin. Kansainvälinen autoliitto FIA on lanseerannut ”Girls on Track” -ohjelman, jonka avulla nuoria tyttöjä pyritään kannustamaan moottoriurheilun pariin.

Sillä juuri tämä on ongelma. Naisia ei ole korkeammissa sarjoissa ja luokissa, koska heitä ei ole paljoa edes ruohonjuuritasolla. Kun vuositasolla vain pienestä määrästä edes koko kuljettajakatras huomioiden tulee jotain, on naiskuljettajan esillenousu jo matemaattisestikin hankala tehtävä.

Miksi hiljattain julkaistu uutinen uudesta, kokonaan naisille suunnatusta formulasarjasta sitten on niin negatiivinen?

Tätä ongelmaa korjaamaan FIA:n lanseeraama ohjelma on erittäin tervetullut. Mitä suurempi joukko nuoria tyttöjä kiinnostuu moottoriurheilusta, sitä suuremman jalansijan naiskuljettajat saavat tulevaisuudessa heidän kasvaessaan.

Kun naiskuljettajien määrä kasvaa, myös tilastollinen todennäköisyys jonkun pääsemisestä pitkälle on entistä todennäköisempää. Esikuva puolestaan houkuttelee entistä useampaa nuorta tyttöä mukaan moottoriurheilun pariin, ja niin positiivinen kierre on valmis.

Vanha sukupolvi muistaa rallitähti Michelle Moutonin, jonka ajotoista kukaan ei varmasti uskalla esittää poikkipuolista sanaa. Susie Wolff pääsi ajamaan F1-autoa perjantaitesteissä suoriutuen puhtain paperein. Jenkkilässä Danica Patrick keräsi mediahuomion, mutta Simona de Silvestro, Pippa Mann ja kumppanit ansaitsevat myös hatunnoston komeista suorituksistaan.

Suomessa Anita Mäkelä toimii erinomaisena esimerkkinä ja naismoottoriurheilijoiden suurlähettiläänä.

Erinomaisia naiskuljettajia siis löytyy. Miksi hiljattain julkaistu uutinen uudesta, kokonaan naisille suunnatusta formulasarjasta sitten on niin negatiivinen?

Uusi tie formuloihin? Naisille uusi kilpasarja, jolla haetaan F1-lupauksia

Ensimmäisenä mieleen nousee tietysti aidon tasa-arvon murskaamisesta. Kuten yllä kirjoitin, tytöille ja pojille tarjotaan sama estradi esittää osaamistaan. Miksi yhden harvoista urheilulajeista, joka ei ole kategorisoinut kilvoitteluaan sukupuolirooliin, tulisi muuttaa toimintamalliaan?

Jotkut piirit voivat leimata mietteeni tasa-arvoa vastustavalla trendisanalla ”toksinen maskuliinisuus”, mutta saman huolen ovat jakaneet lukuisat pitkälle päässeet naiskuljettajat.

Todiste A

Todiste B

Viesti on selvä: moottoriurheilu tulee säilyttää tasa-arvoisena.

Toki W Seriesissä on kyse vain yhdestä sarjasta, jonka voittajalle myönnettävän rahapalkinnon on tarkoitus auttaa naiskuljettajia saamaan kaivattua rahoitusta matkalla kohti formula ykköstä. Se menee vielä hyväksyttävyyden rajoihin.

Mutta riskit ovat suuret. Mikä on naisille suunnatun luokan asema eri sarjojen välisessä hierarkiassa?

F1-sarjalle siitä ei voida rakentaa vastinetta. Siihen ei ole pystynyt mikään toinen vakiintunutkaan kilpaluokka, miten siis tällainen?

Mutta mihin naiskuljettajat siitä etenevät? Entä millaisen signaalin sarja maailmalle antaisi, jos sen voittaja ei jälleen ”tasa-arvoiseen” luokkaan siirtyessään olisi kärkijoukossa?

Tämä on enemmän kuin todennäköinen skenaario, mutta täysin muista kuin ajotaidollisista syistä. Uudenlainen auto vaatii aina totuttelua, ja myös tallien välillä on eroja. Jo tälläkin hetkellä näemme vuosittain lukuisia tilanteita, joissa edelliskaudella sarjassa x pärjännyt kuljettaja on uudessa luokassa y täysin hukassa.

Olisi vaarallista pilvilinnojen maalailua kuvitella, etteikö tämänkaltainen riski olisi erittäin korkea myös W Seriesistä takaisin miesten joukkoon siirryttäessä.

Ennen Wolffin pääsyä perjantain harjoitustestaajaksi edellisen kerran nainen nähtiin GP-viikonloppuna kaudella 1992. Tuolloin Giovanna Amatin kohtakoksi koitui karsiutuminen jokaisella yrityksellään. Kuljettajaa on turha syyttää, myöhemmin vastaavan kohtalon koki useaan kertaan häneltä ajopaikan perinyt Damon Hill. Hänestä tuli kauden 1996 maailmanmestari.

Naisten puuttuminen F1-kilpailuista on seurausta siitä, ettei heitä ole näkynyt juuri kuninkuusluokkaa lähimpänä olevissa kasvattisarjoissakaan. GP3-sarjassa on kisannut useampi kuski, mutta yhdenkään tulokset eivät ole oikeuttaneet heille paikkaa F1-sarjassa.

Matemaattiset todennäköisyydet eivät osu kohdalle, jos sadasta eteenpäin pyrkivästä kuljettajasta yksi on nainen.

GP3 on jo myös taso, jonne pääseminen tarjoaa oman uran etenemissuunnan täysin omiin käsiin. Menestys tässä luokassa voi viedä pitkälle, siihen ei kuitenkaan yksi naiskuljettaja ole vielä pystynyt.

Ja jälleen päästään jutun alkuun, eli naisten, tai oikeammin tyttöjen, puutteeseen moottoriurheilumaailmasta. Matemaattiset todennäköisyydet eivät osu kohdalle, jos sadasta eteenpäin pyrkivästä kuljettajasta yksi on nainen.

W Series ei ole ratkaisu ongelmaan, pahimmillaan se vain pahentaa sitä. Signaali, joka kertoo naisten tarvitsevan kasvualustakseen vain heille tarkoitetun oman luokan, ei ole se kaikista mairittelevin. Varsinkin, kun tarjolla on nykyisenkaltainen tasa-arvoinen systeemi.

Naiskuljettajien näkyvämpi ja suurilukuisempi asema moottoriurheilumaailmassa rakentuu muutamasta tärkeästä palikasta.

1. FIA:n ”Girls on Trackin” kaltaisista kampanjoista, joissa tytöille annetaan ylipäätään mahdollisuus tutustua lajiin. Rahan ohjaaminen junioritoimintaan on lähes aina pitkässä juoksussa kannattavaa. Tyttöjen saaminen mukaan alkuvaiheessa on taloudellisesti helpompaa, lisäksi tässä vaiheeessa se tavoittaa suuremman joukon nuoria kuljettajia. Jos 100/1-luvuista päästään 1000/10-malliin, on eteenpäin menty jo hurjasti.

2. Asennemaailmassa riittää edelleen töitä. Tilanne korjaantuu koko ajan, mutta ne viimeisetkin rikkaruohot pitää kitkeä pois. Kenellekään päättäjälle tai sponsorille kuljettajassa ei saa merkata mitkään muut kuin ajamiseen liittyvät asiat. Ihonväristä ja uskonnosta on jo kasvettu yli, seuraavaksi on sukupuolen vuoro.

3. Jonkun täytyy olla tienraivaaja. Vuosien kuluessa jonkun naisen täytyy nousta huipulle omalla lahjakkuudellaan. Se avaa takuuvarmasti ketsuppipurkin, houkutellen lisää tyttöjä ja naisia mukaan moottoriurheilun pariin. Päättäjien ja vallankahvassa olijoiden tehtävänä on poistaa turhat esteet ja rajoitteet.

Henkilökohtaisesti luotan ja uskon hyvin toteutettuun junioritoimintaan paljon enemmän kuin keinotekoiseen formulasarjaan naisille. Haluan jatkossakin kehua kaikille, kuinka moottoriurheilu on mahdollisuuksien pelialusta jokaiselle nuorelle kuljettajalle.