Näkökulma: F1-sarjan suuri ongelma paljastuu vanhoista videoista – ja nyt ei puhuta moottoriäänten katoamisesta

Ennen asiat olivat, jos eivät nyt sentään paremmin, niin ainakin toisin. F1 ei ole sen suhteen mikään poikkeus. Yhtä asiaa takavuosilta tulee ikävöityä, ja se ei olo moottoreiden kadonnut äänimaisema.

Tämänhetkisten V6-turbohybridien suurin kritiikki hautaa lähes täysin niiden hyvät puolet. Siviiliautoilua hyödyntävän tekniikan kehittäminen on iso apu moottoriurheilulle, joka ei voi toimia nykymaailmassa omana eristäytyneenä linnakkeenaan.

Moteista saadaan tätä nykyä irti jopa tuhat hevosvoimaa. Luku on kunnioitettava, varsinkin kun se saadaan irti ”ekologisin” keinoin. 1980-luvun turbohirviöt tuottivat toki jopa 1500 heppaa, mutta millään muulla mittarilla ne eivät nykymoottoreille pärjää.

[readmore from=”artikkelit”]

Ajat, jolloin V10-moottoreita sai kurittaa ja kehittää täysin vapaasti kauden aikana, ovat jo 14 vuoden takaiset. Kauteen 2004 verrattaessa huomio kiinnittyy toiseen perin massiiviseen muutokseen sääntökirjassa.

Kun Michael Schumacher nappasi uransa seitsemännen MM-tittelin yhdellä koko lajin historian täydellisimmällä luomuksella, F2004:llä, oli sen minimipainoksi kuljettajan kera rajattu säännöissä 600 kiloa.

Lewis Hamiltonin tämän kauden mestaruusmenopeli W09 sai painaa vähintään 733 kilogrammaa.

Monen mielestä moottorimelu kuuluu oleellisesti moottoriurheiluun. Itse en ole tätä mieltä

133 kilogramman lisäys auton painoon on prosentuaalisesti merkittävä. Tämän päivän voimanlähteet tuottavat noin sata hevosvoimaa enemmän kuin Schumacherin aikakauden F1-autot, mutta kierrosajat ovat noin samaa luokkaa. Mitä se kertoo autojen suorituskyvyistä?

Monen mielestä moottorimelu kuuluu oleellisesti moottoriurheiluun. Itse en ole tätä mieltä.

Minusta kilvanajon perusedellytyksenä on taistelu. Omaa autoa, kilpakumppaneita, olosuhteita, jopa itseä vastaan.

Kun katson vanhoja videoita Schumacherin ja hänen kollegoidensa ajosuorituksista saksalaisen valtakaudella, näen jatkuvaa taistelua suoranaiseksi pedoksi radalla muuttunutta F1-autoa vastaan. Aggressiivisuus ja vauhdin tunne välittyvät jokaisesta liikkeestä ja toimesta ohjauspyörän takana.

[readmore from=”historia”]

Ero tähän päivään on selkeä. Nykyaikaisia F1-autoja täytyy ajaa eri lailla, ja esimerkiksi mutkissa autot käyttäytyvät täysin eri lailla.

Nykyautot ovat kuin raskaita tankkereita kauden 2004 F1-autoihin verrattuna. Vaikka kierrosajoissa ollaan tasaväkisiä, on nykyauto parempi suorilla ja kiihdytyksissä, F2004 mutkissa.

Vanhojen haikailu on aina ollut osa formuloita. On kyse ollut sitten moottoreiden sijoittamisesta auton takaosaan, siivekkeiden pulttaamisesta kiinni kilpuriin tai elektroniikan lisääntyneestä merkityksestä kierrosaikaan, ovat asiat aina olleet paremmin.

Mutta 133 kiloa. Se on paljon. Ainakin, jos tykkää aggressiivista, raakalaismaisista kilpa-autoista.