SuomiF1-sivuston joulukalenteri, luukku 1: Kaikkien aikojen suomalaisvoitot

Joulukuu on täällä! Myös moottoriurheilun ystävät ansaitsevat oman joulukalenterinsa. SuomiF1 tuo helpotusta joulupukin odotteluun.

Julkaisemme joka päivä uuden joulukalenterin ”luukun”, jonka avulla joulukuun hiljaista etenemistä voi helpottaa. Luukusta voi paljastua mitä vain: jouluaiheisia formulajuttuja, erilaisia listauksia, vanhojen juttujen uudelleenjulkasuja tai muita enemmän tai vähemmän mieltä lämmittäviä juttuja.

Uusi luukku julkaistaan joka aamu, joten päivä lähtee kalenterin myötä mukavasti käyntiin.

Luukku 1: Kaikkien aikojen suomalaisvoitot

Suomalaiset F1-kuljettajat ovat voittaneet GP-kilpailun tasan 50 kertaa. Jokainen voitto on erinomaisen upea saavutus, mutta mitkä niistä valaisevat tietä kohti joulua kaikista kirkkaimmin?

Ensimmäisessä luukussa valitsimme viisi mieltä lämmittävintä voittosuoritusta. On huikeaa huomata, kuinka vaikeaa listan muodostaminen oli. Ulkopuolelle jäi liuta piinkovia suorituksia, joten keskustelua sosiaalisessa mediassa varmasti riittää.

#5 Kimi Räikkönen, USA:n GP 2018

Voittolistan tuorein ei ratkaissut mestaruutta tai ollut muuten merkittävä MM-sarjan kannalta, mutta tässä ykköstilassa tulee ottaa huomioon sen aiheuttamat tunnereaktiot.

Räikkösen paluuta GP-voittajaksi saatiin odottaa peräti viisi ja puoli vuotta. Lopulta se tuli melkeinpä viimeisellä mahdollisella hetkellä. Voitto Ferrarilla on aina kova saavutus, ja ykkössijan nappaaminen hienon ajon päätteeksi oli osoitus sarjan ikänestoriksi kasvaneen Räikkösen edelleen kiistattomista taidoista.

Ne reaktiot, mitä ympäri maailmaa Räikkösen voitto herätti, kertovat kaiken. Jäämiestä rakastetaan, ja kaikki soivat ykkössijan sarjaa vuosikausia ihastuttaneelle suomalaiselle.

#4 Keke Rosberg, Monacon GP 1983

Rosberg oli monessa suhteessa komean suomalaisen formulaperimän uranuurtaja. Ensimmäistä starttia lukuun ottamatta hän toi kaikki muut kunniamerkinnät maallemme.

Kauden 1982 maailmanmestari nappasi urallaan ”vain” viisi voittoa, mutta ne ovat kaikki timanttisen kovia suorituksia. Kaikista kovin saavutus on eittämättä legendaarisen Monacon GP:n voitto kaudella 1983.

Rosberg käytti hyväkseen tavaramerkkinsä, rohkeuden, mykistävällä tavalla. Muiden lähtiessä kostealla radalla matkaan sadekelin renkailla valitsi Rosberg slicksit. Se nosti miehen parissa kierroksessa kymmenien sekuntien johtoasemaan. Ei ihme, että kenties F1-varikon kokenein ja arvostetuin toimittaja Nigel Roebuck nosti Rosbergin ajon yhdeksi koko sarjan historian upeimmista.

Pelkkä oikea rengasvalinta ei tee tästä ykkössijasta listalle oikeuttavaa valintaa. Vuonna 1983 Rosberg kävi taistelua tuulimyllyjä vastaan. Hallitseva maailmanmestari joutui antamaan satojen hevosvoimien etumatkan kilpailijoihinsa, Williamsin jahkailtua turbomoottoreihin siirtymisen kanssa. Onneksi Monacossa tehovajeesta ei ole niin suurta haittaa, ja hanskalla Rosberg pystyi paikkaamaan sen, minkä tehoissaan hävisi.

Kun soppaan lisätään vielä tieto vaihdelaatikkoviasta ja hajonneesta vaihdenupista, jonka seurauksensa Rosbergin kämmen aukesi vereslihalle, ei tätä voittoa voi kuin kunnioittaa.

#3 Kimi Räikkönen, Japanin GP 2005

Räikkösen uran upein voitto tuli kaudella, jota moni pitää hänen parhaanaan. Vaikka mestaruus jäikin uupumaan, on kauden 2005 Kimi Räikkönen se, jota tullaan ihailemaan vielä vuosienkin päästä.

Räikkönen ja McLaren MP4/20 olivat parivaljakko, jolle ei löytynyt radalla pysäyttäjää. Kunhan vain tekniikka kesti. Liian usein niin ei käynyt, ja siitä syystä kauden nopein kuljettaja ei lopulta vienyt MM-titteliä.

Suzukan GP:ssä Räikkönen mykisti kaikki, kriitikot kritiikin puutteesta ja fanit silkasta ihailusta. Nousu voittoon lähtöruudusta 17 oli jo itsessään kova temppu. Mutta että kärkisijalle nouseminen viimeisellä kierroksella munaa vaativassa ykkösmutkassa ulkokautta ohittamalla. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä.

#2 Mika Häkkinen, Luxemburgin GP 1998

Mika Häkkinen ja Michael Schumacher kävivät lukuisia legendaarisia kamppailuja keskenään. Toki Belgian Spassa nähty SE OHITUS kaudella 2000 on legendaarinen, mutta kokonaisuutena tämä taisto oli Häkkiseltä kovempi taidonnäyte.

Kaksi aikakautensa parasta kuljettajaa kävivät keskenään mestaruustaistelua ensimmäisen kerran vasta kaudella 1998. Kausi oli edennyt jännittävän tasaisissa merkeissä, ja kauden toiseksi viimeiseen osakilpailuun lähdettäessä kaksikko oli tasapisteissä.

Luxemburgin GP:n nimellä ajettu kilpailu Nürburgringilla tulisi ratkaisemaan lähtöasetelmat kauden päätöskisaan Japanin Suzukaan. Paineet olivat valtavat, varsinkin Häkkisellä. Hänen alkukauden tukeva pistejohtonsa oli sulanut täysin, ja monet epäilivätkin jo mestaruustaisteluissa meritoituneen Schumacherin olevan vahvemmilla. Oltiinhan saksalaisen maaperällä.

Kilpailun startti kieli samaa. Schumacher painoi kärkeen ja karkuun, Häkkisen jämähtäessä kolmanneksi Eddie Irvinen Ferrarin taakse. Suomalaisen täytyisi taikoa melkoinen taitatemppu lyödäkseen Kerpenin suuri mies.

Siihen ”Häkä” kuitenkin pystyi. Ensiksi hän ohitti komeasti Irvinen, rynnäten sitten Schumacherin kimppuun. Lopulta McLaren siirtyi kilpailun kärkipaikalle tavalla, jota pidettiin Schumacherin vahvimpana osaamisalueena.

Häkkinen paukutti nipun hurjia kierrosaikoja ennen ja jälkeen varikkokäyntiensä, nostaen itsensä kilpailun kärkeen. Sen jälkeen edessä oli uusi tehtävä, kun suomalainen sai taistella ruutulipulle asti punainen Ferrari ahnaasti perässään saalistaen.

Häkkinen ja McLaren tekivät täydellistä työtä juuri oikeassa paikassa. Piste-etu Suzukaan helpotti oloa. Ja kun Japanissa Schumacher sammutti ensiksi autonsa lähtöruudukkoon ja kärsi myöhemmin rengastikon, oli Lentävällä Suomalaisella helppo työ napata uransa ensimmäinen maailmanmestaruus.

Suzukan ykkössija oli hieno, mutta edellisessä osakilpailussa Häkkinen ajoi kauden parhaan kisansa.

#1 Mika Häkkinen, Japanin GP 1999

Toisesta maailmanmestaruudestaan Häkkinen joutui käymään hermojaraastavan tiukan ja jännittävän taistelun. McLarenin suuri suomalainen osoitti jälleen suuruutensa nostamalla tasoaan kauden tärkeimmällä hetkellä.

Tällä kertaa Häkkisen kovimmaksi kilpakumppaniksi oli noussut Ferrarin Irvine, Schumacherin katkaistua jalkansa keskikaudella Silverstonessa. Irvinen suoritukset, vahvasti avustettuna, yhdistettynä Häkkisen ja McLarenin virheisiin, veivät F1-karavaanin Suzukaan hämmentävässä tilanteessa. Irvine johti sarjaa.

Häkkinen tarvitsi kilpailusta voiton, mutta tämä kuulosti näin sanottuna paljon helpommalta tehtävältä kuin se oikeasti oli. Schumacher oli palannut takaisin Ferrarin rattiin, ja kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa hän määräsi tahdin. Malesiassa hän lahjoitti voiton Irvinelle, ja Suzukassakin hän nappasi paalupaikan Häkkisen nenän edestä.

Suomalaiseen ei voinut olla vaikuttamatta myös Malesian GP:n jälkipyykki. Ferrarit oli jo hylätty kertaalleen, ja Häkkinen oltiin jo julistettu kauden 1999 maailmanmestariksi. Hylkäykset kuitenkin mitätöitiin myöhemmin, ja Irvine palasi takaisin pistejohtajaksi. Miten Häkkinen pystyisi käsittelemään tämän?

Hyvin. Erinomaisesti. Loistavasti.

Häkkinen latasi kaiken starttiin. Yksi uran parhaista liikkeellelähdöistä tapahtui tärkeimmällä mahdollisella hetkellä. Schumacher ja kumppanit jäivät taakse, ja tästä eteenpäin Häkkinen sai keskittyä vain omaan tekemiseensä.

Voitto tuli lopulta varsin helposti, mutta kauden aikana koetut luotettavuusongelmat pitivät Häkkisen ja formulakansan varpaillaan ruutulipulle asti. Mutta auto ja kuljettaja toimivat tuona päivänä kuin unelma, ja niin Häkkinen ajoi suomalaisen formulahistorian upeimman, tärkeimmän ja kauniimman ykköstilan.