TOP5: F1-mahtitallien romahdukset – komea historia ei takaa ikuista elossapysymistä, nämäkin jättiläiset kaatuivat

F1-sarjassa luonnonlaki ”tapa tai tule tapetuksi” elää hyvin vahvana. Mikäli tappion kierrettä ei saada oikaistuksi, eivät edes suuret tallit ole turvassa lopulliselta tuholta.

Takavuosien mahtitallien McLarenin ja Williamsin kärvistellessä sarjan pohjalla ihmettelee moni, miten tämä on tallien komean historian tuntien edes mahdollista. Miten F1-sarjaa aikoinaan hallinneet tallit ovat edes voineet ajautua tähän tilaan?

Syitä on monia, eikä kaksikko ole ensimmäisenä niihin langennut parivaljakko. Huolestuttavaa niiden kannalta on se, että lajin historiassa tuhon tielle joutuneen on hyvin vaikea pyristellä sieltä pois.

Toivottavasti molemmat tallit välttävät näiden tallien kohtalon. SuomiF1-sivuston toimittaja Juuso Taipale listasi viisi tallia, jotka kokivat surullisen lopun upeista saavutuksista huolimatta.

Lue lisää historia-artikkeleita täältä!

#5 BRM

F1-sarjassa 1958-1977

197 GP-starttia
17 voittoa
11 paalupaikkaa

Kuljettajien maailmanmestaruudet: 1 (1962)
Valmistajien maailmanmestaruudet: 1 (1962)

British Racing Motors on jäänyt muiden aikalaistensa varjoon suuren yleisön silmissä. BRM:n historia on kuitenkin komea, yhden tittelin lisäksi se sijoittui peräti neljästi valmistajien sarjassa toiseksi.

Rikas Owenin suku rahoitti, lanko Louis Stanley hoiti tallin toimintaa. Ensimmäiset vuodet sarjassa olivat hankalia, ja pillit oltiin jo lyömässä pussiin, mutta Stanley ja tallin kuljettaja Graham Hill anelivat Alfred Owenilta vielä yhtä mahdollisuutta kaudeksi 1962. Lupa heltisi, ja se kannatti. Hill nappasi kuljettajien ja BRM valmistajien maailmanmestaruudet.

Hillin lähdettyä tallista kauden 1966 jälkeen ja uuden timantin Jackie Stewartin tehdessä samoin hieman myöhemmin talli tippui terävimmästä kärkitaistelusta. Muutamia voittoja napsahti kuitenkin kohdalle aina vuoteen 1972 asti. Peter Gethinin voitto kauden 1971 Italian GP:ssä pääsi jopa tälle listallemme: TOP5: Kaikkien aikojen GP:t – nämä kilpailut ovat klassikoita syystä, ja jokaisen F1-fanin tulisi tietää ne

Owenin suku vetäytyi tallin rahoittajan paikalta kauden 1974 jälkeen, ja ongelmat alkoivat välittömästi. Viimeiset vuodet eivät tuottaneet Stanleyn suurista ponnisteluista huolimatta juurikaan hedelmää, ja kauden 1977 jälkeen talli sulki ovensa.

#4 Ligier

F1-sarjassa 1976-1996

326 GP-starttia
9 voittoa
9 paalupaikkaa

Entisen F1-kuskin Guy Ligierin perustamasta F1-tallista pyrittiin rakentamaan Ranskan omaa kansallistallia, mutta gallialainen ylpeys ja sisäiset ristiriidat estivät tallia nousemasta pysyvästi huipulle. Ligieristä tuli silti ikoninen osa aikansa F1-lähtöruudukkoa.

Suurimmat menestyksenhetket koettiin jo tallin alkutaipaleella. Jacques Laffitte aloitti kauden 1979 kahdella voitolla, mutta sen jälkeen epäluotettavuus käänsi voimasuhteet Ferrarin suuntaan, ja talli tipahti valmistajien sarjassa kolmanneksi. Seuraavalla kaudella sijoitus parani pykälällä, mutta surullista kyllä talli kohtasi jo tässä vaiheessa laskusuhdanteeseen, josta se ei koskaan noussut.

Ranskan valtion massiivisella tuella tallilla oli kaikki edellytykset taistella kärkisijoista, mutta sisäiset riidat ja lyhytjänteisyys tuhosivat kaikki toivot noususta. Hyvin alkanut kausi 1986 sai surullisen käänteen kesken kauden, kun tallin ikoniseksi kuljettajaksi noussut Laffitte ajoi rajun kolarin, joka päätti miehen uran.

Miehen roolia tallissa ei voi liikaa korostaa. Laffite voitti tallin yhdeksästä kilpailusta kuusi, ja hän ajoi tallin riveissä peräti 132 GP-starttia.

Talli pyristeli vuosia sarjan keskikastissa napaten satunnaisia piste- ja jopa palkintopallisijoja, kunnes Alain Prost hankki tallin itselleen kaudeksi 1997. Samalla tallin nimi muuttui F1-legendan nimeä kantavaksi.

Ennen sitä Ligier esitti kuitenkin komean joutsenlaulun. Olivier Panis ajoi yhden kaikkien aikojen yllätysvoitoista kurvaamalla ykköseksi kauden 1996 Monacon GP:ssä. Ranskalainen kuljettaja voitti ranskalaisella autolla, Monacon (periaatteessa Ranskan) maaperällä. Gallian kukko sai laulaa vielä kerran ylpeästi.

Ranskalaista unelmaa metsästämässä – Ligierin F1-tallin historia kuvina

#3 Brabham

F1-sarjassa 1962-1992

394 GP-starttia
35 voittoa
39 paalupaikkaa

Kuljettajien maailmanmestaruudet: 4 (1966, 1967, 1981, 1983)
Valmistajien maailmanmestaruudet: 2 (1966, 1967)

Jack Brabham olisi yksi kaikkien aikojen suurimmista F1-legendoista jo pelkästään ajosaavutustensa perusteella. Mies sementoi asemansa legendana jättämällä perinnökseen tallin, joka takoi kovaa jälkeä myös australialaisen ajouran päätyttyä.

Jack Brabhamin, Australian suurimman F1-tähden ura sisälsi joukon uskomattomia tarinoita: ”Oman aikansa Kimi Räikkönen”

Voitettuaan pari titteliä Cooperilla päätti Brabham perustaa omaa nimeään kantavan kilpatallin. Lahjakkaana mekaanikkona hän hoiti auton kehitystyön itse, suunniteltavakseen ne sai Ron Tauranac.

Ensimmäiset kaudet sujuivat vielä lastentauteja karsiessa, mutta kauden 1966 sääntömuutosten kohdalla talli iski jättipottiin. Auto ja Repcon voimanlähde olivat muita kilpailijoita parempi kokonaisuus, ja niin Brabham pääsi kirjoittamaan ikuista moottoriurheiluhistoriaa ajamalla maailmanmestariksi omaa nimeä kantaneella autollaan.

Denny Hulme toi tallille lisää kunniaa seuraavalla kaudella, ja kuski-Brabhamin jättäessä F1-sarjan kauden 1970 jälkeen hänen nimensä pysyi edelleen sarjan kärkikahinoissa.

F1-historiaa faneille: Bruce & Denny – Uuden-Seelannin lahja autourheilumaailmalle

Tallin johtoon jäänyt Tauranac kyllästyi nopeasti johtajan rooliinsa, ja niinpä osan tallista osti eräs entinen moottoripyöräkauppias, kilpakuljettaja ja manageri. Hänen nimensä oli Bernie Ecclestone.

Ecclestonen johdolla talli pysyi sarjan kärkikahinoissa. Niki Lauda siirtyi tallin riveihin hallitsevana maailmanmestarina Ferrarilta, sponsoripuolella kukoisti ja Alfa Romeo lupasi toimittaa tallille laadukkaat moottorit.

Luovuus kukki myös insinööriosastolla. Gordon Murrayn tuuletinauto on edelleen yksi sarjan historian erikoisimmista ilmestyksistä. Lauda ajoi autolla ylivoimaiseen voittoon Ruotsin GP:ssä, joka jäi auton ainokaiseksi. Lue lisää autosta ja sen toiminnasta täältä.

Tallipäällikön homman lisäksi Ecclestonea kiinnosti sarjan hallinnollinen puoli. Hänen nousunsa tallien yhdistyksen FOCA:n johtoon söi yhä enemmän aikaa Brabhamilta, varsinkin kun taisteltavana oli koko F1-sarjan tulevaisuus.

Laudan lopetettua yllättäen tallin ykköstykiksi nousi Nelson Piquet, joka toi tallille sen viimeiset menestyksen tunteet, MM-tittelit osuivat kohdalle 1981 ja 1983. BMW:n väkivahvojen turbomoottoreiden avulla Piquet oli tämän jälkeen vielä usein mukana taistossa kärkisijoista, mutta luotettavuuden ollessa ongelma voitot jäivät haaveeksi. Tallin viimeisen Piquet nappasi kauden 1985 Ranskan osakilpailussa.

Ecclestonen into talliaan kohtaan hyytyi koko ajan. Usean tallin johtohahmon nostettua kytkintä tulostaso romahti, ja kauden 1987 jälkeen Ecclestone teki rajun ratkaisun. Talli ei osallistuisi kaudelle 1988 lainkaan.

F1-sarjan johtajaksi jo tässä vaiheessa noussut Ecclestone myi tallin eteenpäin, mutta pysyvää omistajaa talli ei enää löytänyt. Talli jatkoi toimintaansa, mutta tarjolla oli enää hajanaisia pistesijoja. Useasti tallin autot jäivät jo esikarsintoihin.

Lopulta pahoihin talousvaikeuksiin ajautunut talli lopetti toimintansa kesken kauden 1992.

#2 Tyrrell

F1-sarjassa 1970-1998

430 GP-starttia
23 voittoa
14 paalupaikkaa

Kuljettajien maailmanmestaruudet: 2 (1971, 1973)
Valmistajien maailmanmestaruudet: 1 (1971)

Ken Tyrrell ja Jackie Stewart ovat yksi F1-historian ikonisimmista parivaljakoista. Kaksikko hallitsi hetken aikaa F1-maailmaa, mutta loistonpäiviä kesti vain hetken.

Vaikka tilastojen perusteella Tyrrellin nimeä kantava F1-talli sai alkunsa 1970, löivät Tyrrell ja Stewart hynttyyt yhteen jo aiemmin. Matran ratissa kaksikko juhli tuplamestaruutta 1969, mutta seuraavaksi kaudeksi tiet ranskalaismerkin kanssa erkanivat. Yhtenä syynä oli Matran tahto valita ranskalaisen Simcan moottori auton vauhdittajaksi. Tyrrell ja Stewart tiesivät kuitenkin Ford-Cosworthin olevan ainoa oikea vaihtoehto.

Tyrrellin ensimmäinen F1-auto näki päivänvalonsa loppukaudesta 1970. Stewart osoitti heti sen nopeuden napsimalla aika-ajoista kärkisijoja, mutta luotettavuusongelmien vuoksi ruutulippu jä vielä näkemättä. Myrskyvaroitus oli kuitenkin annettu.

Stewart vei seuraavan kauden maailmanmestaruuden ylivoimaisesti. Tyrrell nappasi myös valmistajien mestaruuden, kiitos vahvaa tulitukea antaneen nuoren Francois Cevertin.

Lahjakkaasta ja kaikkien pitämästä ranskalaisesta oli tarkoitus tulla Stewartin manttelinperijä. Erinomaisesti toimeen tullut kaksikko toimi mentori-oppipoika-asenteella, Cevertin imiessä oppia, Stewartin jakaessa neuvojaan auliisti.

Kaiken voittanut skotti oli jo päättänyt lopettaa uransa voitokkaan kauden 1973 päätteeksi, kunnes tallin maailma synkkeni. Cevert sai surmansa viimeisen kilpailun harjoituksissa, ja Stewart sekä talli päättivät vetäytyä kilpailusta. Cevertin menettänyt talli joutui jatkamaan seuraavalle kaudelle täysin puhtaalta pöydältä.

Ken Tyrrell oli periaatteiden mies. Vaikka hän tulikin mukaan F1-sirkukseen aikakaudella, jolloin raha oli jo ottanut vallan lajissa, ei hän silti lämmennyt sponsoreille.

Menestys säilyi seuraavilla kausilla kohtalaisena, mutta mestaruudet jäivät haaveeksi. Kuusipyöräinen Tyrrell P34 on yksi sarjan historian erikoisimmista ja mieleenpainuvimmista kilpureista. Sillä voitettiin yksi osakilpailu ja napattiin muutamia palkintopallisijoituksia, mutta sarjan huipulle se ei tallia palauttanut.

Ken Tyrrell oli periaatteiden mies. Vaikka hän tulikin mukaan F1-sirkukseen aikakaudella, jolloin raha oli jo ottanut vallan lajissa, ei hän silti lämmennyt sponsoreille. Vielä 1970-luvun alussa rahoituksesta kieltäytyminen onnistui, mutta se kylvi myös tallin tuhon siemenet. Lajin käydessä vuosi vuodelta kalliimmaksi ja kallliimmaksi Tyrrell ei pysynyt kehityksen kelkassa, ja se putosi muutamassa kaudessa sarjan tyvipäähän.

Vaikka Tyrrell muutti myöhemmin käsitystään ”vulgaareistä” mainostarroista, ei se tallia enää pelastanut. Raha oli tiukilla, ja sen seurauksena talli oli aina pari askelta muita jäljessä.

Viimeisen voiton talli otti kaudella 1983. Jean Alesi väläytteli useaan otteeseen kaudella 1990, osoittaen nuorille lahjakkuuksille aina silmää omanneen Tyrrellin olleen oikeassa nostaessaan ranskalaisen kuljettajakseen.

Talli hiipui vuosi vuodelta, tallin viimeiset pisteet sai kunnian ajaa Mika Salo Monacossa 1997. Seuraavalla kausi jäi tallin viimeiseksi. Jo hyvissä ajoin tallin ilmoitettiin siirtyneen uuteen omistukseen, minkä seurauksena Tyrrell jätti perustamansa tallin jo kesken sen viimeisen kauden.

Mika Salon F1-asema vakiintui ”ota tai jätä” -tarjouksella: ”Se oli huono sopimus kannaltani”

Tallin raunioille perustettiin British American Racing, jonka ensimmäisestä kaudesta muodostui katastrofi. Muistatko: Suurilla lupauksilla mukaan tullut BAR-talli koki totaalinöyryytyksen

#1 Lotus

F1-sarjassa 1958-1994

476 GP-starttia
79 voittoa
107 paalupaikkaa

Kuljettajien maailmanmestaruudet: 6 (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1978)
Valmistajien maailmanmestaruudet: 7 (1963, 1965m 1968, 1970, 1972, 1973, 1978)

Lotuksen nimessä on edelleen mystinen kaiku. Legendaarisen tallin romahdus on myös varoittava esimerkki: jos jopa suuri ja mahtava Lotus voi kaatua, ei yksikään ole turvassa.

Colin Chapmanin perustama kilpatiimi tuli tunnetuksi vallankumouksellisista ideoistaan, jotka henkilöityivät usein tallin johtohahmoon. Ei siis ihme, että voiton hetkellä lakkiaan korkealle ilmaan heittänyt mies on kiistatta yksi lajin historian tärkeimmistä henkilöistä.

LUE: F1 1000: SuomiF1 listasi F1-historian kymmenen merkittävintä henkilöä – ykköseksi vain yksi vaihtoehto

Chapman ja Jim Clark muodostivat F1-maailmaa hallinneen voiman 1960-luvulla. Yhtenä kaikkien aikojen parhaista kuljettajista pidettävän skotin menettäminen oli Champanille suuri henkilökohtainen isku, josta hän ei koskaan toipunut.

Jim Clark – suuri, mutta monien unohtama mestari: ”Kaikkien aikojen paras F1-autoon koskenut kuljettaja”

Chapman oli suunnittelijana nero, joka ei pelännyt kokeilla uusia ja vallankumouksellisia ratkaisuja. Hän toi siivekkeet F1-sarjaan, myöhemmin listaan voidanan lisätä maaefekti ja aktiivijousituksen prototyyppi. Hän oli myös ensimmäinen sponsoreille pikkusormensa antanut tallijohtaja.

Kuolema oli valitettava vieras Lotuksen kuljettajille. Chapmanin halu hioa autojaan äärimmäisyyksiin teki niistä nopeita, mutta myös erittäin hajoamisherkkiä. Clarkin lisäksi tallin autolla henkensä menettivät myös muun muassa Jochen Rindt ja Ronnie Peterson.

Ruotsalaisen F1-legendan kuolemasta 40 vuotta – lääkärin kohtalokas virhe päätti fanien suosikin elämän

1970-luvun lopulla mikään ei näyttänyt uhkaavan Lotusta. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Chapman kuoli kotonaan sydänkohtaukseen vain 54-vuotiaana. Talli jäi tuuliajolle, eikä kukaan tuntunut saavan käännettyä sitä enää oikealle kurssille.

Talli jatkoi vahvana F1-sarjan toimijana vielä vuosia. Ayrton Sennan kiinnittäminen oli tallin viimeinen voimannäyte. Kun brassi suuntasi kauden 1987 jälkeen McLarenile, tallin alamäki alkoi. Sennan voitto Monacossa jäi tallin viimeiseksi.

Seuraavalla kaudella talli nappasi viimeiset palkintopallipaikkansa, mutta ilonaiheet olivat jatkossa vähissä. Rahat olivat totaalisen loppu, eikä takavuosina edistyksen aallonharjalla operoinut talli pystynyt tekemään enää juuri lainkaan kehitystyötä.

Suomalaisille talli tuli tutuksi Mika Häkkisen (1991) ja Mika Salon (1994) ensimmäisenä työnantajana F1-sarjassa. Salo sai kunnian toimia tallin viimeisen kilpailun toisena kisakuljettajana.

Mika Häkkinen joutui keskelle hämmentävää valtataistelua – inhimillinen erehdys oli tuhota suomalaisen F1-uran, mutta se osoittautui lopulta onnenpotkuksi

Yöllinen puhelu käynnisti Mika Salon F1-uran – mikä oli legendaarisen Aku Ankka -repun kohtalo?

Kaudeksi 1995 Lotus sulautettiin yhteen Pacific-tallin kanssa, mutta tämänkin tallin kohtalona oli kuihtua pois sarjasta jo kyseisen kauden päätteeksi.

Tällä vuosikymmenellä Lotus on nähty peräti kahden eri tallin toimesta F1-lähtöruudukossa. Kimi Räikkösen aikaista Lotus-tallia (2011-2015) ei tule kuitenkaan yhdistää tähän. Enstonessa operoineen tallin juuret ovat Benettonissa ja sitä edeltäneessä Tolemanissa.

Lotus seisoi ylväästi omilla jaloillaan koko loppua lukuun ottamatta komean tarinansa.