TOP5: Kaikkien aikojen GP:t – nämä kilpailut ovat klassikoita syystä, ja jokaisen F1-fanin tulisi tietää ne

F1 on pahimmillaan tylsää letkassa köröttelyä, mutta tuhanteen kilpailuun on mahtunut myös melkoinen kasa dramaattisia jännitysnäytelmiä. Tässä jutussa esittelyssä parhaista parhaat.

Moottoriurheilun Olohuoneessa kokoontuva formulafanien ”baariparlamenti” äänesti kaikkien aikojen GP:ksi Brasilian GP:n 2007. Vaikka Kimi Räikkösen maailmanmestaruuden varmistanut kilpailu onkin kiistatta ikimuistoinen, ei se ollut kilpailuna kummoinen.

On siis aika listata ne kilpailut, jotka ansaitsevat tulla nostetuksi jalustalle historian parasta GP:tä etsittäessä.

Hyvän kilpailun ainesosat ovat selkeät: draamaa, jännittävää taistelua sijoituksista, mielellään voitosta, rytinää ja ripaus sadetta. Lyhyesti sanottuna: GP:n tulee olla jokaisen sitä seuranneen mieliin ikuisesti painuva koitos, jota muistellaan vielä vuosia myöhemmin.

Ohessa viisi SuomiF1-sivuston toimittajan, formulahistorian läpikotaisin tuntevan Juuso Taipaleen valintaa. Listan lopussa on vielä muutama erikoismaininta kilpailusta, jotka ansaitsevat myös tulla mainituiksi.

Ja mikä parasta: ulkopuolelle jäi vielä roppakaupalla ikimuistoisia osakilpailuita, jotka voivat olla jonkun toisen papereissa korkealla. Keskustelu jatkukoot siis Moottoriurheilun Olohuoneessa!

#5 Italian GP 1971

Voittaja: Peter Gethin, BRM
Mistä muistetaan: Historian tiukin voittotaisto

Kun Peter Gethin ylitti BRM-autollaan maalilinjan Monzan vauhtipyhätössä kauden 1971 Italian GP:n päätteeksi, ei kukaan kilpailua paikan päältä tai televisiosta seurannut ollut jäänyt kylmäksi. Silmänräpäyksessä Gethinin jälkeen maalilinjan oli ylittänyt koko kärkiviisikko.

Brittikuljettajan F1-uran ainoa voitto säilyy ikuisesti osana lajin historiaa. Gethinin jälkeen Marchin Ronnie Peterson, Tyrrellin Francois Cevert, Surteesin Mike Hailwood ja BRM:n Howden Ganley olivat kaikki ylittäneet maalilinjan 0,61 sekunnin sisällä voittajasta. Peterson hävisi voiton vain 0,01 sekunnilla, tai muutamalla metrillä.

Monzan radan pitkät suorat ja vielä lapsenkengissä ollut aerodynaaminen osaaminen mahdollistivat useamman kuljettajan välienselvittelyn, jossa sijoitukset vaihtuivat tiuhaan.

Kuriositeettina kisasta mainittakoot tragikoomista draamaa tähän kisaan tuonut Chris Amon, lajin suurin epäonnensoturi. Historian parhaana ilman GP-voittoa jääneenä kuljettajana pidettävä uusiseelantilainen menetti jälleen yhden voiton uskomattomasta syystä.

Kärjessä ajanut Amon yritti parantaa näkyvyyttään repäisemällä irti visiiriä lialta suojannut kalvo, mutta liian riuska ote sai koko visiirin jäämään hänen käteensä. Lopputuloksissa tuulenviimaa silmissään vastaan taistellut Amon oli kuudes.

#4 Kanadan GP 2011

Voittaja: Jenson Button, McLaren-Mercedes
Mistä muistetaan: Buttonin nousu sadekaaoksessa

Voittajaksi kuuden varikkopysähdyksen, kilpailun puolivälin jumbosijan ja kahden kolarin jälkeen? No problem, sanoi Jenson Button!

Sade teki kauden 2011 Kanadan GP:stä koitoksen, joka kysyi niin kuljettajien kuin katsojienkin hermoja. Kaatosade pakotti tuomariston liputtamaan kisan keskeytetyksi, ja radan kuivumista saatiinkin odotella seuraavat pari tuntia.

Yhteensä kisan kestoksi merkattiin neljä tuntia ja neljä minuuttia, mikä tekee siitä historian pisimmän GP:n. FIA muutti myöhemmin sääntöjä kilpailun enimmäispituudesta, joten tämä kisa jää tältäkin osalta historiaan.

Sateella nähtiin runsaasti draamaa, ja hämmästyttävää kyllä McLaren-kuski Button tuntui olevan osallisena monessa niistä. Hän kolaroi yhteen tallikaverinsa Lewis Hamiltonin kanssa, kolaten vielä myöhemmin Ferrarin Fernando Alonsonkin ulos kilpailusta. Lisäksi yksi varikkopysähdys hänelle tuomittiin rangaistuksena liian nopeasta kaahailusta turva-auton perässä.

30 kierrosta ennen maalia Button oli sijalla 21. Kaksikymmentä kierrosta ennen ruutulippua hän oli jo kahdeksas. Kymmenen, ja sijoitus oli neljäs.

Upeasti kuivuvalla radalla ajanut Button nousi ylöspäin vastustamatonta tahtia. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä hän oli jo toinen, edellään vain Red Bullin Sebastian Vettel.

Voitto ratkesi Vettelin tehtyä ajovirheen radan puolivälissä. Button kiitti ja kumarsi, nousten kisan kärkeen ja voittoon viimeisellä mahdollisella hetkellä.

#3 Brasilian GP 2003

Voittaja: Giancarlo Fisichella, Jordan-Ford
Mistä muistetaan: Altavastaajan voitto, hurjaa romurallia

Suomessa kisan alkua jännitettiin eri syistä kuin muualla maailmassa. Kilpailun alun kanssa päällekkäin oli venymässä jääkiekon SM-Liigan ratkaiseva viides finaaliottelu.

Kohtalo oli kuitenkin armollinen. Brasiliassa alkanut kaatosade lykkäsi kilpailun alkua, ja suomalaisfanit pääsivät näkemään Tapparan Esa Pirneksen jatkoaikamaalin Kärppien verkkoon.

Sitten katseet sopi kääntää Brasiliaan, ja niin tehneet muistavat sen varmasti. Kilpailu ei jättänyt ketään kylmäksi.

Uusien rengassääntöjen myötä Bridgestonella tai Michelinillä ei ollut kaatosateeseen sopivia renkaita, ja se näkyi. Kun kilpailu komennettiin käyntiin, ajettiin sen ensimmäiset kierrokset turva-auton perässä.

Bernd Mayländerin palveluksia tarvittiin läpi kisan. Romua syntyi hengästyttävää tahtia.

Ongelmakohdaksi muodostui radan kolmas mutka. Nopeavauhtisen vasurin lävitse virtaamaan syntyi puro, joka onnistui riistämään useamman auton pois kuljettajansa hallinnasta.

”F1-autojen hautausmaaksi” ristitty mutka vei muun muassa Juan-Pablo Montoyan, Jenson Buttonin ja itse sademaestro Michael Schumacherin mennessään. Ferrarin saksalaistähden tilanne oli pelottava, sillä mies oli hyvin lähellä suistua toista autoa siirtämässä olleen traktorin alle.

Kilpailua ei muisteta suinkaan pelkistä kolareista. Myös radalla tapahtui koko ajan, ja mikä ilahduttavinta, taistelua käytiin kärkipaikasta.

Kimi Räikkönen, David Coulthard ja Rubens Barrichello olivat kaikki vuoronperään kiinni voitossa, mutta kohtalo ei ollut kolmikolle suotuisa. Vaikka Räikkösen osalta hetken toiselta näyttikin.

Ensiksi kärkipaikalle nousseen Barrichellon autosta loppui polttoaine, kotiyleisön ja koko tallin suureksi suruksi. Miehen kotikilpailun kirous oli tuolloin käsite, kymmenestä startista hän oli päässyt maaliin kotiyleisönsä edessä vain kerran.

Kärkipaikan perinyt Coulthard poikkesi varikolle hakemaan tuoreet renkaat ja lisää menovettä, jättäen ykköseksi omaa stoppiaan lykänneen Räikkösen.

Kuluneilla renkailla eteenpäin lipsunut suomalainen teki harmittavan virheen, jonka seurauksena Jordanin Giancarlo Fisichella nousi puolestaan kilpailun kärkeen.

Jordan oli tippunut tässä vaiheessa elämänkaartaan F1-sarjan kääpiöksi, joten kärkisijoista, saati voitosta, taisteleminen oli upea suoritus.

Märkä, mutta kovaa vauhtia kuivuva rata pakotti kuljettajat etsimään sadelammikoita renkaita viilentääkseen. Jaguarin Mark Webber teki näin, mutta vesimassa yhdistettynä lähes slickseiksi kuluneisiin renkaisiin riisti auton miehen hallinnasta.

Jaguar tuhoutui perinpohjaisesti, romun peittäessä pääsuoraa edeltävän suoranpätkän.

Fisichella ja Räikkönen ohittivat onnettomuuspaikan mallikkaasti, mutta takaa lähestynyt Renaultin Fernando Alonso ei. Espanjalainen paahtoi kaasu pohjassa välittämättä keltaisista lipuista, pelottavin seurauksin.

Alonso täräytti lähes täydestä vauhdista Webberin autosta irronneeseen renkaaseen, minkä seurauksena Renault sinkoutui puolestaan kaksi kertaa rajusti seinään. Alonso selvisi tärskystä vähällä, huonovointisuus oli pieni hinta tästä.

Kilpailun tuomaristo päätti liputtaa kilpailun tässä vaiheessa päättyneeksi. Nyt ongelmaksi nousikin erikoinen kysymys. Kuka voitti?

Ensiksi voittajaksi julistettiin Fisichella, ja ”tämän kunniaksi” ylikuumentunut Jordan syttyikin palamaan varikolla.

Pian tuomaristo julistikin ykköseksi Räikkösen. Tuomaristo muistutti, että kisan keskeyttämistilanteessa tulokset julistetaan kahden kierroksen takaa. Tuomaristo ajatteli tämän hetken tapahtuneen kierroksella 53.

Fisichella joutui katsomaan harmistuneena Räikkösen uran toisen GP-voiton juhlintaa. Oma neitsytvoitto oli ollut niin lähellä.

Tarina ei ole kuitenkaan vielä ohi.

Jordan hankki itselleen todisteita, jotka todistivat Fisichellan ehtineen aloittamaan uuden kierroksen ennen keskeytyshetkeä. FIA tutki asian päätyen samaan lopputulokseen.

Tapahtumarikas kilpailu sai vielä ansaitsemansa erikoislaatuisen lopetuksen, kun Fisichella julistettiin voittajaksi jälkikäteen. Voittopystin hän sai seuraavan kilpailun yhteydessä.

Lue erikoisartikkelimme kilpailusta täältä.

#2 Brasilian GP 2008

Voittaja: Felipe Massa, Ferrari
Mistä muistetaan: Viimeisen mutkan ratkaisu MM-taistelulle

Räikkösen kauden 2007 upea nousu mestaruuteen kauden päätöshetkillä on kirjattu isoin kirjaimin F1-historiaan. Seuraavan vuonna nähtiin kuitenkin vieläkin dramaattisempi MM-ratkaisu.

Tapahtumarikas kilpailukausi 2008 huipentui Brasiliassa kotiyleisön suosikin Felipe Massan ja Lewis Hamiltonin välisenä kaksintaistona. Ferrari ja McLaren taistelivat ties kuinka monetta kertaa formulamaailman himotuimmasta kruunusta, ja käytännössä koko maailma seurasi tätä mittelöä.

Hamiltonin etumatka Massaan oli seitsemän pistettä, joten vanhan pistelaskukaavan aikakaudella normisuorituksen laskettiin riittävän Hamiltonille. Muistissa oli kuitenkin edellisvuoden karmea sulaminen, joten vasta toista kauttaan sarjassa ajaneen britin niskassa olivat hirveät paineet.

Kotiyleisönsä edessä kilpailuun keskittynyt Massa tunsi myös valtavia paineita, mutta hän pystyi lähtemään kilpailuun vain yksi muistisääntö mielessään: hänellä on vain voitettavaa.

Sade nousee tämän kilpailun päärooliin. Ensimmäiset osoitukset sen voimasta saatiin vain sekunteja ennen lämmittelykierroksen alkua, kun taivas repesi pakottaen autot lähtemään matkaan välikelin renkailla.

Alkukierrokset sujuivat tunnustelevasti. Massa ajoi kärjessä omaa kilpailuaan, ja brassi tekikin kaiken oikein. Hamiltonin meno oli puolestaan hapuilevaa.

Hermostuneisuus suorastaan huokui Hamiltonin ajossa. Mies vältti kaikki riskit toisten autojen kanssa, mutta se rikkoi selvästi hänen ajorytminsä. Se ei kuitenkaan haitannut, vielä muutama kierrosta ennen ruutulippua mestaruus oli tiukasti britin käsissä.

Sitten sade palasi. Rata kastui sen verran, että osa kuljettajista koki parhaimmaksi vaihtoehdoksi jatkaa taivalta välikelin kumeilla. Kärkikuskit eivät halunneet riskeerata mitään.

Toyota kuitenkin halusi. Timo Glock ja Jarno Trulli jatkoivat radalla lipsuttelua sateen yltyessä sekunti sekunnilta. Trullin osalta riskiveto ei onnistunut, mutta Glock neljänneksi, Hamiltonin edelle.

Hamilton ajoi nyt viidentenä, juuri niukasti mestaruuden hänelle tuovalla sijoituksella. Takana vaani kauden superyllättäjä, Toro Rosson Sebastian Vettel. Saksalainen painosti brittiä, joka sortui pieneen virheeseen pudoten kuudenneksi, vain kaksi kierrosta ennen maalia.

Yhtäkkiä kisan kärjessä ajanut Massa olikin kiinni maailmanmestaruudessa. Hamilton oli jälleen puppeloimassa titteliä käsistään jo toisena vuonna peräkkäin.

Massa ohitti hetkeä myöhemmin ruutulipun kilpailun voittajana. Yleisö tuuletti, samoin brassikuskin perhe ja Ferrarin henkilökunta varikolla. Näinkö Hamilton oli mokannut jälleen kerran?

Hamilton pyrki Vettelin edelle kaikin keinoin, mutta nuori saksalainen ei taipunut. Sateen voimistuminen oli kuitenkin heittämässä vielä yhden dramaattisen käänteen kilpailulle.

Kuivan kelin renkailla edenneen Glockin kierrosajat olivat romahtaneet. Riskipeli oli kostautumassa, nelossija oli valumassa hukkaan. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä hän oli vielä kyseisellä paikalla, mutta kestäisikö etumatka Vetteliin ja Hamiltoniin loppuun asti?

Ei aivan. Saavuttaessa kauden viimeisen kilpailun viimeisen kierroksen viimeiseen mutkaan sekä Vettel että Hamilton puikahtivat Toyotan edelle. Hamilton oli noussut takaisin maailmanmestariksi viimeisellä mahdollisella hetkellä!

Dramaattinen muutos meni ohi osalta kansaa. Varikolla vallitsi hetken aikaa suuri hämmennys, kun sekä McLarenilla että Ferrarilla juhlittiin maailmanmestaruutta. Pian karu totuus kävi kuitenkin ilmi maranellolaisjoukossa.

Massa oli ollut maailmanmestari vajaan minuutin.

Tämä kilpailu nousee korkealle listalla sen hermojaraastavien päätöskierrosten ansiosta. Maailmanmestarin vaihtuminen useamman kerran viimeisten minuuttien aikana on sen tason draamaa, että sitä ei oltaisi voitu kirjoittaa paremmin edes Hollywoodissa.

#1 Euroopan GP 1999

Voittaja: Johnny Herbert, Stewart-Ford
Mistä muistetaan: Tapahtumarikas lähdöstä maaliin, voitossa kiinni useampi kuski

Nürburgringin radalla nähtiin kaudella 1999 kilpailu, jonka voitto ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Palkintokorokkeen täyttyessä yllättävistä nimistä takajoukoissa nähtiin lopulta maailmanmestaruuden ratkaissut töhöily.

Kauden 1999 kolmanneksi viimeiseen kilpailuun lähdettiin jännittävissä asetelmissa. Mestaruudessa oli kiinni peräti neljä kuljettajaa. Hallitseva maailmanmestari Mika Häkkinen ja Michael Schumacherin sairasloman vuoksi Ferrarin ykköspyssyksi noussut Eddie Irvine johtivat sarjaa tasapistein 60-60. Kauden yllättäjä Heinz-Harald Frentzen oli Jordanillaan 50 pisteessä, Häkkisen tallikaverin David Coulthardin roikkuessa vielä mukana 48 pisteen saaliillaan.

Frentzen lähti kotiyleisönsä edessä ajettuun kilpailuun paalupaikalta. Häkkinen ja Coulthard olivat takana valmiita tekemään voittotaistelusta jännittävän, Irvine oli hermoillut itsensä vasta seitsemänteen lähtöruutuun.

Startissa kärkiautot selvittivät tiensä avausmutkasta sulavasti läpi, mutta takana rytisi. Sauberin Pedro Diniz sinkoutui hurjalla tavalla ulos radalta. Ylösalaisin kääntyneen auton turvakaari repeytyi irti, ja hetken aikaa tilanne näytti todella pahalta.

Kuin ihmeen kaupalla brassikuljettaja selvisi tilanteesta vain säikähdyksellä, joten kilpailua pystyttiin jatkamaan turva-auton perässä.

Kisan alkuvaiheet edettiin normaalin käsikirjoituksen mukaisesti. Sitten radan ylle iski kaikki käsikirjoitukset uusiksi laittava sade.

Ensimmäisten sadepisaroiden iskiessä radalle McLaren kutsui Häkkisen varikolle. Suomalaisen autoon lyötiin sadekelin renkaat, sillä talli laski radalle tyypillisen sateen voimistuvan lähiminuutteina.

Toisin kuitenkin kävi. Sade laantui, ja väärillä renkailla rataa kiertänyt Häkkinen valahti tulosluettelossa alaspäin kuin kivi. Vain muutamassa kierroksessa hän oli tippunut katastrofaalisen kauaksi kärjestä.

Paremmin ei toimittu Ferrarilla, ja kauden päätteeksi Häkkisen fanit saivat kiittää tätä tekoa maailmanmestaruuden ratkeamisesta.

Irvinen tullessa suorittamaan omaa varikkokäyntiään punaisten joukossa syntyi täydellinen kaaos. Renkaat olivat hukassa!

Sekaannusta aiheutti valittu rengasstrategia, minkä lisäksi tallikaveri Mika Salon odottamaton varikkokäynti kierrosta aiemmin oli sekoittanut tallin pasmat valmiina olevien renkaiden suhteen.

Kymmeniä sekunteja ylimääräistä aikaa paikallaan seisonut Irvine pääsi lopulta radalle, mutta Häkkisen tavoin hänkin oli pudonnut kauas kärjestä.

Tästä varsinainen draama vasta alkaa.

MM-taistoon täysillä ilmoittautuneet kisan kärkimies Frentzen ja Coulthard syöksyivät hetkeä Irvine jälkeen varikolle. Autot lähtivät liikkeelle samassa järjestyksessä, mutta avausmutkassa yleisö kohahti. Frentzenin auto hyytyi radan varteen!

Tekninen vika pahimmalla mahdollisella hetkellä riisti saksalaiselta pistepotin, pelaten hänet käytännössä ulos mestaruustaistosta. Vielä hetkeä aiemmin hän oli nousemassa tasapistein sarjan kärkeen. Miten julmaa!

Draama jatkui sateen palatessa radalle. Toiset kuljettajat rohkaistuivat hakemaan alleen sadekelin kumit, osat pysyivät radalla kuivan kelin renkailla. Kärkipaikan perinyt Coulthard oli yksi heistä.

Se oli paha virhe. Sateen yltyessä Coulthard menetti McLareninsa hallinnan liukuen seinään ja ulos kilpailusta.

Kilpailun kärkeen nousivat nyt kaksi nuorta nälkäistä leijonaa, Williamsin Ralf Schumacher ja Benettonin Giancarlo Fisichella. Molemmat metsästivät tässä vaiheessa uraansa ensimmäistä GP-voittoaan, ja nyt sitä tyrkytettiin heille kuin hopealautasella.

Schumacherin käydessä varikolla kärkeen nousi Fisichella, mutta vain hetkeksi. Italialainen heitti pois tuhannen taalan paikkansa spinnaten vauhdilla ulos radalta.

Ykköseksi nousi nuorempi Schumacher, mutta jälleen kerran kärkiauto joutui ongelmiin. Rengasrikko, vieläpä juuri radan alkuvaiheilla, pakotti Williams-kuskin matelemaan tuskastuttavan hitaasti kohti varikkoa.

Kärkeen nousi Stewartin Johhny Herbert. Ruudusta 14 liikkeelle lähtenyt kokenut britti oli ajoittanut varikkokäyntinsä juuri oikealle hetkelle, ja kaikkien yllätykseksi hän sai nyt kunnian vetää letkaa. Perässä ajoivat Prostin Jarno Trulli ja tallikaveri Rubens Barrichello, yllättäjänimiä hekin.

Neljännellä sijalla eteenpäin kiisi Minardin Luca Badoer. Sympaattinen italialainen oli ajanut pitkän uran häntäpään talleissa, eivätkä pistesijat olleet osuneet hänen kohdalleen. Nyt niitä oli tulossa hurjat kolme kappaletta. Pisteet olivat harvinaisia myös sympaattiselle italialaistiimille. Edellisen kerran Minardi oli saavuttanut pisteitä kaudella 1995.

Badoerin iltapäivä synkkeni reilut 10 kierrosta ennen maalia hänen autonsa vaihdelaatikon hajottua. Ymmärrettävästi syvästi pettynyt mies ei voinut kuin itkeä tuskaansa auton vieressään. Legendaarinen F1-kommentaattori Erkki Mustakari muistaa tapauksen varmasti, hän kun epäili TV-kuvien perusteella itkuisen Badoerin kärsivän suonenvedosta.

Kärjen takana draamaa riitti. BAR-tallin surkea kausi sai jatkoa Jacques Villeneuven jouduttua keskeyttämään viidenneltä sijalta vain muutama kierros ennen ruutulippua. Suurten puheiden ja valtavan budjetin kanssa sarjaan tullut talli jäi avauskaudellaan tyystin ilman MM-pisteitä. Nürburgringillä kirous oli kuitenkin lähellä murtua.

Älkää unohtako Häkkistä! Saatuaan alleen vihdoinkin oikeat renkaat suomalainen suorastaan lensi radalla. Hän onnistui ohittamaan kriittisellä tavalla MM-uhkaajansa Irvinen, ja pari kierrosta ennen maalia toista Minardia ohjastaneen Marc Genen.

F1-legenda Jackie Stewartin juhliessa Herbertin ja Barrichellon mahtavaa tulosta Häkkinen sai myös aihetta tyytyväisyyteen. Kaksi pistettä olivat lopulta taisteluvoitto vaikean iltapäivän jälkeen.

Irvine ei onnistunut ohittamaan Geneä, ja tämä osoittautui kauden päätteeksi tärkeäksi tulokseksi. Piste-ero Häkkisen ja IRvinen välillä oli lopulta kaksi pistettä, mutta Ferrari olisi takuulla ajattanut Irvinen paluun toipilaslomalta tehneen Schumacherin edelle kauden päätöskilpailussa. Tässä tapauksessa Irvine olisi vienyt MM-tittelin pisteen erolla Häkkiseen.

Euroopan GP 1999 on F1-klassikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Lähes puolet lähtöruudukon kuljettajista pystyivät jossittelemaan menetettyä voittoa, joka ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Lopulta sen nappasi sympaattinen kuljettaja ja talli, värikkäiden ja dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Siinä meriittejä kaikkien aikojen GP:ksi.

Kunniamaininnat

Viiden listalle pääsevän kilpailun valitseminen oli erittäin vaikea tehtävä. Erilaisin perusteluin tai mielihaluin myös nämä GP:t olisivat voineet löytyä aivan hyvin siltä.

Japanin GP 2005

Voittaja: Kimi Räikkönen, McLaren-Mercedes
Mistä muistetaan: Räikkösen nousu takaa voittoon päätöskierroksella

Räikkösen uran hienoin voitto. Aika-ajoissa sade pilasi kärkikuskien kierrokset, tuolloin lähtöjärjestys ratkaistiin yhdellä nopealla kierroksella kuljettajan ollessa radalla yksin.

Sunnuntaina mikään ei pysäyttänyt Räikköstä, joka nousi ruudusta 17 kilpailun voittoon. Ja millä tavalla! Ykkössija heltisi vasta päätöskierroksella, kun Jäämies puristi McLareninsa väkisin ohi Renaultin Giancarlo Fisichellasta.

Myös Fernando Alonso ja Michael Schumacher tarjosivat katsojille runsaasti herkkua rakentamalla omat väkevät nousunsa lähtöruudukon takaa kohti kärkisijoja. Tämä kilpailu ei jättänyt epäselväksi, ketkä kolme olivat aikakautensa parhaita kuljettajia.

Belgian GP 1998

Voittaja: Damon Hill, Jordan-Mugen Honda
Mistä muistetaan: Valtava starttikolari, Schumin ja DC:n yhteenotto, ikimuistoinen voitto

Lajin historian suurin starttikolari ei ole tämän kilpailun ainoa merkintä F1-historiankirjoituksessa. Tapahtumia ja suurta draamaa riitti läpi kilpailun.

Uusintastartissa itsensä ulos teilasi MM-sarjan kärkinimi Mika Häkkinen. Michael Schumacher näytti olevan matkalla täyteen pistepottiin ja MM-sarjan kärkeen, kunnes hän törmäsi kierroksellaohitettavaan David Coulthardiin vaarallisella tavalla.

Raivostunut Schumi rynni varikolla McLarenin pilttuuseen, ja tallien mekaanikot joutuivat pitämään kuumana käyneen saksalaisen erossa skottikuljettajasta. Schumi syytti Coulthardia tahallisesta hidastamisesta, ja myöhemmin DC on antanut näitä syytöksiä tukevia lausuntoja.

Kaiken draaman keskellä kilpailun kärkeen ja lopulta voittoon nousi Jordan-talli. Damon Hill ja Ralf Schumacher johdattivat Eddie Jordanin poppoon historialliseen kaksoisvoittoon, ei hassumpi tapa ensimmäiseksi ykkössijaksi. Kuumien tunteiden haalistuttua vain vähissä olivat ne ihmiset, jotka eivät sympaattiselle tallille tätä tulosta suoneet.

Azerbaidzhanin GP 2017

Voittaja: Daniel Ricciardo, Red Bull
Mistä muistetaan: Draamaa ja romua läpi kisan, upea maaliintulo

Modernin aikakauden klassikko tullaan muistamaan pitkään. Bonusta siitä, ettei tässä kilpailussa nähty sadetta.

Rytinää ja irronneita hiilikuidunpalasia riitti pitkin kisaa, ja jossain vaiheessa kisa oli pakko loputtaa keskeytetyksi radanpuhdistusoperaation ajaksi.

Tästä hyötyi Kimi Räikkönen, joka pääsi mukaan kilpailuun kunnostetulla Ferrarillaan. Hukassa olivat kuitenkin ratti ja hanskat, formulakansan riemuksi.

Draamaa kilpailuun loi toinen Ferrari-kuski Sebastian Vettel. Ensiksi saksalaainen törmäsi turva-auton takana Lewis Hamiltonin Mercedekseen, ja suivaannuttuaan tästä ”äkkijarrutuksesta” hän ajoi britin rinnalle kolauttaen Ferrarinsa Mercedeksen kylkeen.

Kaikki odottivat selkeästä törkytempusta suurta rangaistusta, mutta Vettel selvisi pälkähästä, saaden vain pienen aikarangaistuksen. Hän sijoittui lopputuloksissa Hamiltonin edelle, sillä britti menetti voiton hänen päänsuojuksensa irrottua ja pakotettua hänet ylimääräiselle varikkokäynnille.

Voiton otti lopulta Red Bullin Daniel Ricciardo, mutta sankarin viitta täytyy antaa Valtteri Bottakselle. Starttikolarissa joukon hännille pudonnut Mercedes-kuski ei luovuttanut, ja kilpailun lopussa hän sai makean palkinnon nousten toiseksi ohi Lance Strollin vain metrejä ennen ruutulippua.

Lisäksi maininnat ilman tarinaa, mutta vinkkinä lajista kiinnostuneille:

Saksan GP 1961
Japanin GP 1976
Espanjan GP 1981
Monacon GP 1996
Unkarin GP 2006