Näkökulma: Itävallan GP paljasti F1-kuskien asenneongelman – porsaanreikä pitää tilkitä

Olisiko Max Verstappen ansainnut rangaistuksen Charles Leclerc -ohituksestaan? Olipa kumpaa mieltä tahansa, nosti tilanne esille suuremman ongelman, huomauttaa SuomiF1-sivuston toimittaja Juuso Taipale.

Uusi tuomariskandaali oli viimeinen asia, mitä F1 kaipasi Itävallan kisaviikonlopulta. On surullista, että tulosluettelo uhkasi mennä oleellisella tavalla uusiksi jo kolmantena kilpailuna peräjälkeen.

Lopulta, F1-sarjan onneksi, Verstappen julistettiin voittajaksi tuskastuttavan odottelun jälkeen. Kolmen tunnin vatvomisen aikana trollit ottivat kaiken ilon irti, suoltaen julki valedokumentin aiheesta. Myös jokunen näppäimistö saattoi hajota F5-näppäimen aggressiivisesta painelusta johtuen.

LUE: Itävallan GP:n topit ja flopit

[readmore from=”itävallan gp”]

Kilvanajon ystävät ottavat päätöksen ilolla vastaan, mutta sääntökirjaa kunnioittavat näkivät Verstappenin päässeen rikkeestä kuin koira veräjästä. Monille oli epäselvää, miksei rangaistusta tullut, joutuihan Leclerc ajamaan reilusti radan ulkopuolelle välttääkseen osuman Red Bulliin.

Tuomaristo näki tapahtuman olleen normaali kilvanajotilanne, ja samalla linjalla oli joukko entisiä F1-kuljettajia. Kun tilannetta tarkasteltiin hetki hetkeltä, ei Verstappenin toimissa nähty mitään sääntöjen vastaista.

Näin Ranskan GP:n jälkeen: Näkökulma: Formula 1:n tuomarilinja on johdonmukainen – muuta hyvää siinä ei olekaan

Verstappen ajoi toki leveäksi, eikä hän jättänyt Leclercille paljon puhuttua ”auton mentävää tilaa”. Tämä mantra ja siihen orjallisesti takertuminen onkin yksi kilvanajon suurimmista tappajista tällä hetkellä.

Kokenut entinen F1-kuski Pedro de la Rosa nosti esiin erinomaisen huomion tilanteesta. Espanjalainen on pannut merkille, kuinka tänä päivänä toisen rinnalla halutaan roikkua viimeiseen hetkeen saakka.

Entisen F1-kuskin huomio Verstappen-tilanteesta: Nykyradat mahdollistavat tempun, jolla tuomaristoa voi huijata

”Vanhaan hyvään aikaan” sora ja nurmi pitivät huolen, ettei jo ohituksessa voitettu kuljettaja halunnut roikkua rinnalla liian pitkään.

Tästä on usein seurauksena se, että osuman välttääkseen ulkopuolella ajava joutuu poistumaan radalta asfalttiturva-alueelle. Sieltä käsin on sitten helppo huudella tiimiradioon toisen pakottaneen hänet ulos radalta.

Tämä on totta, mutta de la Rosan mukaan vain kolikon toinen puoli. Miksi rinnalla täytyy roikkua ehdoin tahdoin?

VOITA KIMI RÄIKKÖSEN LIPPALAKKI! SEURAA MEITÄ INSTAGRAMISSA

Palaamme jälleen asiaan, josta on jauhettu maailman tovit. Turva-alueisiin. ”Vanhaan hyvään aikaan” sora ja nurmi pitivät huolen, ettei jo ohituksessa voitettu kuljettaja halunnut roikkua rinnalla liian pitkään. Päinvastoin, valitsemalla mutkan ulostulolinjan toisin saattoi paikan kuitata takaisin seuraavassa mutkassa.

Tämän päivän kilvanajossa oppi on päinvastainen. Rinnalla roikutaan viimeiseen asti, sitten ajetaan turvallisesti leveäksi oman jääräpäisyyden vuoksi ja lopuksi syytetään toista, vaikka vika oli aivan yhtä paljon, ellei jopa enemmän, itsessä.

”Ulos työntämisen” sääntöä pitäisi tulkita uudelleen, kenties sen voisi poistaa jopa kokonaan rikelistalta. Tällä hetkellä se ei palvele juuri ketään, sillä se toimii porsaanreikänä tappion kärsineelle kuljettajalle saada sittenkin viimeinen nauru.

Verstappenin voitto oli ennen kaikkea kilvanajon voitto. Tämän näkökulman kritiikki ei myöskään ole osoitettu Leclercin sen enempää kuin kenenkään muun yksittäisen kuljettajan suuntaan, vaan se on huomio lajissa vallitsevasta valitettavan yleisestä trendistä.