Vaikka sitä voisi olla ensihätään vaikea uskoa, on F1 nauttinut aina suurta suosiota Meksikossa. Vuosikymmeniä sitten kaksi veljestä nousivat maansa kansallissankareiksi.

Tänä viikonloppuna F1-karavaani pysähtyy Meksikossa, jossa kilpaa ajetaan Autódromo Hermanos Rodríguez –nimeä kantavalla kilparadalla. Kuten espanjaa ymmärtävät osasivatkin lukea, tulee nimi Rodriguezin veljeksistä.

[readmore from=”historia”]

Ricardo ja Pedro Rodriguez nousivat molemmat F1-sarjaan, nauttien menestystä, ennen kuin kohtalo langetti traagisen päätöksen molempien elämälle.

Veljeksistä nuorempi, Ricardo, nousi formula ykkösiin ensiksi. Hän oli vain 19-vuotias tehdessään debyyttinsä Ferrarin ratissa kauden 1961 Italian osakilpailussa. Debyytti ei jäänyt huomiotta, sillä nuorukainen kiidätti aika-ajoissa autonsa peräti toiseen lähtöruutuun.

Vaikka itse kilpailu päättyi keskeytykseen, ihaili jopa suuri ja mahtava Enzo Ferrari meksikolaiskuljettajan suoritusta.

Rodriguez jatkoi lahjakkuutensa väläyttelyä seuraavallakin kaudella, mutta Ferrari ei ollut enää sarjan kärkiauto. Belgian GP:ssä, majesteetillisellä Spa-Francorchampsin legendaarisella pitkällä radalla hän ajoi neljänneksi, alleviivaten lahjakkuuttaan. Spassa pärjäsivät taitavat ja rohkeat.

Loppuvuodesta Rodriguez halusi ilahduttaa kotimaansa moottoriurheilufaneja osallistumalla F1-sarjan ulkopuoliseen osakilpailuun. Tuo seikkailu päättyi kyyneliin, kun miehen ohjastama Cooper ajautui ulos radalta surullisenkuuluisan vaarallisessa Peraltada-mutkassa. Koko Meksiko suri 20-vuotiaana kuollutta F1-tähteään.

Ricardo Rodriguezin kunniaksi maahan julistettiin usean päivän suruaika, joka kuulostaa tämän päivän maailmassa syvää kunnioitusta kielivästä asenteesta.

Kaksi vuotta vanhempi veli Pedro nousi F1-sarjaan 1963, vaikka hän oli ehtinyt jo lopettamaan ajouransa hetkeksi veljensä menehtymisen johdosta. Veri veti kuitenkin takaisin, varsinkin kun kyseessä oli monien mielistä hiomaton timantti lahjakkuudesta puhuttaessa.

Pedro Rodriguez kirjoitti nimensä GP-voittajien listaan kahteen otteeseen. Ensimmäisen ykkössijansa hän nappasi kaudella 1967, toisen 1970.

Formula ykkösistä menestystä tuli kohtalaisesti, mutta ennen kaikkea hänet muistetaan urheiluautomaailmasta.

Miehen nimi on tuttu varmasti monille suomalaisillekin. Hän toimi Leo Kinnusen ajoparina Porschen tehdastiimissä, kun kaksikko valloitti urheiluautojen maailmanmestaruuden 1970. Molemmat olivat lahjakkaita, mutta erityisesti Pedro keräsi ihailua osakseen sadekelin taidoillaan. Yhä tänäkin päivänä hänen nimensä nousee monen asiantuntijan puheissa esiin etsittäessä kaikkien aikojen sadekelin kuskia.

Tämä rata pyyhkii jopa Nürburgringilla lattiaa – 72 kilometriä silkkaa kuolemantanssia, suomalaiskuski painoi nimensä ikuisesti historiankirjoihin

Myös vanhemman Rodriguezin kohtaloksi koitui onnettomuus kilparadalla. Miehen aika tiimalasissa tuli täyteen heinäkuussa 1971, kun hän ajoi rajusti kaiteisiin Ferrarillaan Interserie-sarjan kilpailussa Norisringillä.

Meksiko menetti lyhyen ajan sisällä kaksi kansallissankariaan, mutta Rodriguezin veljekset eivät tule koskaan unohtumaan.

Aiheet Artikkelit Formula 1 Historia Meksikon GP Rodriguez Pedro Rodriguez Ricardo